perjantaina, lokakuuta 02, 2015

MOTIVAATIOMIETTEITÄ

Motivaatio on aika jännä juttu. Se ei liity kuulemma millään lailla itsekuriin. Mä olen aina kokenut, että mun motivaatio on lähinnä perseestä, eikä sillä tee yhtään mitään. Mulla ei vaan ole motivaatiota, koska mulla ei ole itsekuria. En ole ikinä ajatellut niitä erillisinä asioina. Tässä selasin vanhan blogin kuvia ja juttuja, ja tulin siihen päätökseen, että mikään ei oo motivoivampaa, kuin kuva omasta kropasta hyvässä kunnossa. Tai huonossa, sekin on aika motivoivaa. Mutta siihen tarvitaan valokuva, peili ei riitä. Omalle peilikuvalle on helppo valehdella, kääntää vähän pyllyä ja vetää vatsaa sisään. Mutta valokuva ei valehtele. Mä olen itselleni valehtelun ammattilainen.

Mä en oikeastaan muista miten mä pääsin siihen kuntoon. Okei, treenaamalla ja syömällä tietysti. Mutta se ajatusmaailma on ihan hukassa. Mikä mua silloin motivoi? Taisi olla itseinho. Kuten vanhasta blogista luin, niin päällimmäisenä mielessä taisi olla tyytyväisyys tappaa kehityksen. Enää en ajattele niin, enkä haluakaan ajatella niin. Mä en halua enää ajatella tätä minään projektina, vaikka näin uskottelin itselleni viimeksikin uskomatta siihen todellisuudessa hetkeäkään. Mutta eihän se vaan ihan oikeasti toimi. Jos mä ajattelen tätä projektina, sätin jatkuvasti itseäni mm. itsekurin puutteesta. Siitä miten en pysty syömään projektilleni uskollisena, vaan lipsun ja "sorrun" kokoajan kaikkeen. Olen pikkuhiljaa muuttanut tietoisesti ajattelutapaani siihen suuntaan, ettei ole olemassakaan mitään sortumista. Mä syön ruokaa ja sillä selvä. Mä syön karkkia ja mitä sitten. Nekin tavat voisi muuttaa esim. raakaherkkuihin tai johonkin pähkinöiden mussuttamiseen, mutta mä olen sen sata kertaa todennut, että ei tule toimimaan. Ja en tasan aio ottaa siitä enää mitään paineita.





Mua harmittaa ihan hirveästi, että tankotanssi on jäänyt ihan ajan jalkoihin. Tuossa tuo tanko kotonakin seisoo, mutta en saa aikaiseksi. Rakastin käydä tunneilla, mutta ihan liian monta ihan liian isoa tapahtunutta asiaa on hidastanut mun menoa sinne. Keväällä ilmoittauduin aina tunnille, kun sarjakortti oli hallussa, mutta jo silloin sinne meneminen jäi. Korteille jäi monta käyttämätöntä treenikertaa, kun ne nollautuvat kesätauon aikana. Nyt en ole enää raaskinut ostaa niitä, varsinkin kun välimatka on yli tuplat kevääseen, ja oma tanko seisoo olohuoneessa. Uuteen asuntoon oma tanko ei enää mahdu, ja välimatkakin lyhenisi taas aika reippaasti, joten ihan helkatisti kuumottaisi aloittaa tunnit uudelleen. Mutta kun se on niin pirun kallista. 

Samalla kuumottaa salikortti. Uuden kodin lähellä olisi tuo Launeen GoGo, jonka halpa hinta vähän houkuttelisi. Vielä en uskalla ottaa mitään sopparia, niin välimatkan kuin rahatilanteenkin takia. Tämmöinen yllättävä takuuvuokra kun hippasi tähän eteen, niin on vähän fiilis ettei oikein mitään uskalla nyt ostaa. Tai no, muuten kuin kaikkea oikeasti tarpeellista, kun ex-miehen kanssa menee lusikat jakoon. Hassua puhua ex-miehestä, kun asutaankin vielä kuukausi yhdessä. Sopuisa ero ja sillai. 

Eniveis, tanko kotoa siirtyy eteenpäin. Uuteen asuntoon se ei mahdu, ja varastotilaa uudessa asunnossa on ihan naurettavan vähän. "Häkkivarastona" toimii neliön kokoinen pieni koirankoppia muistuttava tila, jonne hädintuskin mahtuu itse seisomaan. Mä tuun hukkumaan jo somistevuokraamoon. Käykää nyt pelastamassa multa ees poistotuotteet vekka! Mua harmittaa niin paljon luopua tosta tangosta. Vaikka se meneekin kaverille, mutta silti. Oikein ottaa pannuun, mutta realiteetit on aika selkeät. Ja no, saadaampa sillä rahalla ainakin ruokapöytä.



Mutta siitä motivaatiosta. Mitä se edes on? Ehkä joku selkeä syy, minkä takia teet mitä teet. Miksi mä haluan pysyä hyvässä kunnossa? Miksi mä haluan syödä terveellisesti (=ylipäätään)? Motivaatio on ne syyt, ei ne keinot tai matka. Ja "koska haluan olla laiha" ei kelpaa (minulle) syyksi. Mitä sitten kun siihen pisteeseen pääsee? Sitten voi lopettaa ja jatkaa normaalia karkin mährystämistä. Ei taaskaan toimi. Mun on pitänyt löytää paljon isompia, painavampia syitä motivaatiolle. Ensimmäinen asia on ihan tää oma olo tässä painavassa ja liikkumattomassa kropassa. Joka paikka on ihan jumissa, ryhdistä ei ole tietoakaan, ja koko kroppa on vaan ihan tukossa. Energiaa ei ole ja kaikki ärsyttää jatkuvasti kun ei syö. Lisäksi ihan vaan se, että mä haluan välittää itsestäni tarpeeksi huolehtiakseni itsestäni. Ihan vaan koska minä. Mulla on ikävä sitä fiilistä, kun kaikki vaatteet istuu päälle ja näyttää hyvältä. Mä haluan tuntea voivani hyvin, ja näyttää siltä miltä musta tuntuu.

Mä yritin näiden syiden keksimistä viimeksikin, mutta tässä taas päästään siihen itselleen valehteluun. Mä tiesin jo silloin valehtelevani itselleni, koska oikea, perimmäinen syy oli kuitenkin vain se laihuuden tavoittelu. Näyttäminen kaikille muille, että mä pystyn. Mä pystyin, ja sieltä kuplasta tultiinkin sitten helvetin lujaa alas. Nyt mä en todellakaan aio ajatella ketään muuta, vaikka tietysti esimerkin näyttäminen Ellalle on iso asia, mutta se ei yksinään paina vaakakupissa mitään. Surullista mutta totta. Näiden syiden mitää olla lähtöisin musta, ja kiinnostuksesta itseäni kohtaan, tai en tee tätä taas itseni takia. Ja se on se mitä mä just nyt tarvin. Vähän minä-minä -aikaa. En herkkulakkoa, en sokerilakkoa, en sortumisia ja itseni sättimistä. Jäätelöä sillointällöin ja tiukan linjan silloin kuin tuppaa menemään yli. Rajansa kaikella, myös itsekurilla. ;)

Mikä sua motivoi? 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti