keskiviikkona, lokakuuta 21, 2015

ELÄMÄN AAKKOSET

Löysin arkistojen kätköistä tällaisen aarteen, ja ajattelin jakaa sen teillekin. Tämä oli tosin aika tyhjää täynnä, mutta idea on selvästi ollut pohjalla hautumassa! Mun aktiivinen blogielämä on ihan täysin historiaa, ja näin muuton alla ei juuri kiinnostakaan miettiä että mistä nurkasta saisin hyvän ja otollisen kuvausnurkan... Ehkä sitten uudessa kodissa jo reilun viikon päästä! Mutta tunnustuksia tulossa, niin suosikkeja kuin inhokkeja! Puspus! 

Aamu-unisuus. Mä oon maailman paras nukkumaan, ja oon aamulla aivan jumalattoman kärttyinen jos en saa nousta sängystä rauhassa. :D  

Bloggaaminen. Olen blogannut vuodesta -07, mutta onneksi vanhat blogini ovat tuhottu jo hyvn aikaa sitten.. :D Rakastan kirjoittamista, ja heti edellisen blogini haudattuani oli alettava kehittämään uutta. Olen koukussa. 

Canon, mun eka järkkäri. Tuolla se laatikossa kököttää uutta linssiä kaivaten, samalla kun mietin sen hylkäämistä Olympuksen tieltä..



D-vitamiini. Ehdottomasti ykkösvitsku mun kaapissa. 

Ella, mun rakas esikoiseni ja toistaiseksi ainokaiseni. Tän suurempaa rakkautta ei oo. <3 

Fengshui. Kodin järjestys vaikuttaa ihan suoraan mun mielialaan. Mitä enemmän sotkua, sitä kiukkuisempi ja stressaantuneempi olen. Mulla on ehdottomasti menossa kausi, että kaikesta ylimääräisestä on päästävä eroon, ja kirppispöytää on tullut varailtua tasaiseen tahtiin. 

Google, jokaisen paras kaveri ikään katsomatta.


Hiukset. Ah - mun niiiin rakastamat hiukset! Jos olisin silloin nuorempana vain kunnellut itseäni kouluun hakiessa, olisin varmastikin nyt parturi-kampaaja. Mutta koska en silloin kuunnellut, en ole sitä vieläkään. Ehkä joku kaunis päivä työskentelen hiusten tai kosmetiikan parissa. 

Irtikset. Tarviiko tätä muka selitellä? 

Juokseminen. Ikuinen tavoitteeni, viha-rakkaus -suhteeni tähän lajiin on hämmentävä. Olen juossut puolimaratonin, ja vihasin ja rakastin sitä ihan kympillä, samaan aikaan. Sen jälkeen en ole käynyt yhdelläkään juoksulenkillä. :D Eli ehkä enemmän vihasin. Mutta silti meinasin vielä saada siitä jonkinlaisen otteen! 

Koirat. Ah, tämä ei ole varmaan yhdellekään seuraajalle jäänyt epäselväksi, että olen ehdoitta koira-ihminen. Viimeistään ensi vuoden aikana meidänkin perheeseen rantautuu joku karvainen kaveri! <3


Laulaminen. Taito, jonka mä olen aina halunnut osata. Laulan karaokea, kotona, autossa. Aina kun olen yksin huudatan jotain biisiä ja laulan mukana. Kävin jossain vaiheessa laulutunneilla blogiyhteistyönä, ja hemmetti että ne oli kyllä hyödyllisiä! Ehkä vielä joskus mun aika antaa taas myöten tänkin opiskeluun.

Minä. Tuleva vuosi on mun minä-minä-vuosi, jolloin aion keskittyä vain itseeni, ja oman itsetuntoni kehittämiseen ja oloni parantamiseen. 

Nauru. Mä oon vähintään mestari. Nauran kovaa ja korkealta, enkä häpeä yhtään. Kaikkia muita hävettääkin sitten mun edestä, mutten silti aio tehdä pienintäkään elettä muuttaakseni tyyliäni. 

Ompelu. Olen koulutukseltani ompelija, mutta myös tähän mulla on viha-rakkaus-suhde. 



Punaviini. En mä tätäkään lähtis selittelemään.

Queen. Ihan parasta musiikkia. Vaikka kuuntelisin mitä, niin tähän tulee aina palattua tasaisin välein.

Ruoka. Mulla on ihan todella vaikea suhde ruokaan. Mä rakastan hyvää ruokaa, mutta mun kotona syöminen on ihan olematonta. Jos olen yksin, niin tuskin syön lainkaan. Ellan kanssa oleminen onneksi pakottaa laittamaan ruokaa, joten usein sitä tulee sitten mietittyäkin enemmän, ja tehytä sellaista mitä pystyy itsekin syömään.

Syksy. Olen ehdottomasti syksy-ihminen, ja saan siitä jotenkin aivan mieletöntä energiaa! Uuden elämän alku ja sitä rataa. Silloin olen tehnyt myös suuren osan isoista elämäni päätöksistä.




Työ. Mä oon ihan varmati jonkinasteen työnarkomaani, koska en vai pysty olemaan paikallani. Jos ei ole mitään isoa juttua meneillään, on ihan pakko kehittää jotain pienenmpää, ja mielelään useampi. Tälläkin hetkellä on kaksi työpaikkaa ja oma firma, ja muutto menossa, mutta silti on fiilis että joku prokkis tähän pitäisi vielä kehittää... :D 

Ulkoilu. Mä rakastan ulkoilua ja ulkona liikkumista. Varsinkin metsät on mulle ihania paikkoja, ja vähän kivinen ja kallioinen maasto. Kaikkialta on kaivettava joku lähimetsä, vaikka ihan vain pieni, mutta metsään on päästävä. 

Vappu. Saa ollu juuri niin friikki, kun ikinä uskaltaa! Minä paljastan vappuna todellisen luonteeni. Villein vappukokemukseni alla:


Wifi, mulla on sua jo ikävä. Puoli vuotta puhelimen netin varassa roikkuneena alkaa arvostaa omituisia asioita.

Xoxo, nimittäin Gossip Girl. Paras tapa heittää aivot narikkaan ja miettiä mitä laittaa päälle seuraaviin kekkereihin. 

Ystävät. Ihan parasta, rakastan sekä uusia että vanhoja, ja olen jokaisesta aivan järjettömän kiitollinen! Mä olen todella sosiaalinen ihminen, enkä todellakaan ole tyytyväinen vain netissä pyörimiseen. 

Zen. Ikuisuustavoite mun mielialaan. Tähän liittynee vahvasti se mielenrauhan löytäminen. 




Äitinä oleminen on ihan parasta! Tämän eronkin kynnyksellä en voisi olla onnellisempi tuosta lapsesta, ja siitä että mulla on jotain näin arvokasta. Äitinä oleminen on opettanut mulle niin paljon, myös siitä millainen äiti haluan tai en halua olla.

Ötökät. Leppäkertut, kastemadot ja etanat on mun lemppareita. Ellan mukaan kastemadoilla on terävät hampaat ja ne puree. Ok. 

Semmoinen lista tällä kertaa. Tää on ehkä semmoinen mikä pitäisi ihan vertailun nimissä tehdä parinvuoden välein, ja katsoa mikä on muuttunut. Mä oon ehkä vähän jäljessä tän listani kanssa, mutta haittaakos tuo.

Kohta mulla on oma koti. Nyt meidän yhteinen koti on laatikoiden vallassa, ja niidenkin kanssa taisin vähän liioitella. Tällä hetkellä näyttää siltä että puolet jää tyhjiksi, mutta helkatti mä en aio kyllä kantaa yhtäkään jätesäkkiä mukanani. Tai ehkä kaksi, en enempää. Että mä palaan sitten seuraavan kerran tän blogin ääreen marraskuun puolella, sovitaanko niin? Kiva, moi!

maanantaina, lokakuuta 19, 2015

ENNEN KUIN KUOLEN - TOP 10

Aika diippiä. Mut oikeesta paljon vähemmän diippiä ku voisi luulla. Noran blogista sain vähän inspistä tämän postauksen toteuttamiseen, ja tää aihe on ollut mielessä moneen otteeseen viimeaikoina. Mitä mä oikeasti haluan tehdä tällä elämälläni? Mulla on ollut jonkin sortin ikäkriisi siitä lähtien kun täytin 25. Mulla on lapsi, mulla oli ihan valmis perhe ja valmiina menemään naimisiin ja ostamaan talon ja elämä paketissa... ja ohi. Nyt mielessä on jokaisen eronneen ajatukset: mä kuolen yksin hulluna koiranaisena. 

Jos nyt kuitenkin yritetään pysyä positiivisena, niin mulla on vielä reilu 50 vuotta menevää elinaikaa jäljellä. Tästä menneestä eliniästä ei kuitenkaan ole muistikuvia kuin noin puolesta, joten ehkä tässä pari juttua ehtii vielä kokeilemaan. Tässäpä tulee siis lista asioista, joita on pakko kokeilla, oppia tai saada ennen kuin mä lähden tästä maailmasta. 





Mä jätän tästä listasta mun "perushaaveet": omakotitalo, mies, naimisiin, lapsia. Mutta mä aloitan kuitenkin tällä hetkellä oleellisimmasta: 

1. Saada oma koira. 

Tämä kuuluu mun lapsuudenhaaveisiin, mutta silti on tällä hetkellä ehkä päällimmäisenä mielessä. Mä joskun 10-vuoden hujakoilla päätin, että mä haluan oman koiran, sheltin, ja kävin lainaamassa kirjastosta kaikki maailman rotumääritelmät, koulutuskirjat ja muut koirakirjat. Silloin en saanut koiraa, ja tuossa teinivuosilla sitä ei ole itse tullut hankittua vaikka se onkin useasti pyörinyt mielessä. Nyt kun elämä alkaa olla aloillaan, niin koira on noussut erittäin ajankohtaiseksi. Ei ihan vielä, mutta pian. 

2. Hypätä benji-hyppy

Tämä on ollut mun todo-listalla jo pitkään. Samalla kun mietin miten helkatin siistiä, pelkään kuollakseni. Mä tiedän, että tää olisi niin monen pelon voittamista ja onnistumisen iloa, että tää olisi vaan ihan pakko kokea. Adrenaliini-narkkari ilmoittautuu. 

3. Opetella ranskaa

Ranska on mun mielestä ollut aina aivan järjettömän kaunis kieli, ja se on jossain vaiheessa vain ihan pakko opetella. Aloitin jo kerran, mutta kotona opiskelu ei vaan toimi mulla. En pysty keskittymään kotona, kun on liian monta häiriötekijää. Plus haluan opiskella ilman vaanivia katseita. Myös muiden kielien opiskelu on ollut mielessä, mutta tää ranska ehdottomasti päällimmäisenä! 






4. Asua ulkomailla

Kielestä päästääkin sopivasti siihen, että mä haluan ehdottomasti joskus asua ulkomailla. Edes vain väliaikaisesti, tai esimerkiksi osan vuodesta. Löysin joku aika sitten vanhan samanlaisen listan, jonka olen tehnyt vähän laajemmassa ja pikkutarkemmassa mittakaavassa. Sieltä löytyi sama haave: asua Ranskassa. En tiedä miksi Ranska juuri on päätynyt tuolle listalle, mutta ehdottomasti mun yksi suurimmista haaveista on päästä asumaan ulkomailla, joko jonkun pätkän tai esim. osan vuodesta. 

5. Näe maailman 7 ihmettä

Mulla ei ole ikinä ollut tarvetta matkustella ja nähdä maailmaa mahdollisimman paljon. Mä oon ilmeisesti jonkun sortin huono ihminen, mutta mulle riittää se, että mä pääsen mökille pariksi viikkoa kauas kaikesta ja kaikista. Metsään, ulos, luonnon keskelle. Mielellään ilman juoksevaa vettä tai sähköä. Mutta ihan vaan periaatteesta nää maailman 7 ihmettä on muodostuneet mulle sellaiseksi mitkä on nähtävä. Maailma on täynnä ihmeitä, ja joka puolelta löytyisi koettavaa ja ihmeteltävää mielin määrin. Ja ellen nyt satu voittamaan lotossa (vaikken lottoa), niin mä mielummin isken rahani omaan kotiin, itseeni, lapsiini, siihen että mulla on hyvä olla just tässä ja nyt. Mä en halua, että mun täytyy paeta maailman toiselle laidalle nauttiakseni elämästä. Ja sitten taas kärsitään vuosi, että päästään jonnekin turistihelvettiin "lomalle". 

6. Unelma-ammatti - eli tee mitä rakastat

Tää on mulle iso juttu. Työ vie todella ison ajan elämästä, ja mä en halua olla niitä jotka sadattelee kuolinvuoteella tehneensä liikaa töitä. Mä tiedän ihan tasan, että töitä tässä täytyy tehdä, joten miksen tekisi jotain mistä tykkään? Nyt musta tuntuu, että olen oikeassa paikassa, vaikka teenkin kaupanalan töitä. En teidä miksi ajattelen, että esim. toimistohommat olisivat jotenkin "parempia", vaikka olen käynyt toteamassa ettei ne ole mua varten. Mä olen vähän tekevämpi ihminen siinä mielessä. En todellakaan osaa sanoa onko tämä se mitä haluan aina tehdä, mutta tällä hetkellä se näyttää erittäin todennäköiseltä. Kerrankin ei ole töissä fiilis että mitä helvettiä mä teen täällä. :D Ehkä vanhempana viisastuu, mutta ainakin jyskillä on hyvät etenemismahdollisuudet. Tiedä sitten mihin haluan edetä, mutta ainakin teen sitä mistä tykkään!





7. Omavaraisuus

Mä haluaisin joskus olla edes osittain omavarainen. Mä olen aina halunnut, että mä pystyin viljelemaan edes osan siitä mitä me syödään. Kasvattaa perunat, porkkanat, kesävihannekset varsinkin. Olisi myös erittäin jees, jos se tuleva aviomies metsästäisi ja hankkisi myös omat lihat pöytään! Koska minähän en... :D Mä rakastan puutarhanhoitoa, ja voin kuvitella olevani niitä joiden palkkapussi hukkuu puutarhakuvastoihin. Sitten joskus sen omakotitalon kanssa.

8. Unelmien sisustus

Tää lienee mun turhamaisin haaveeni. Mun unelmien sisustus on ihan retuperällä, ja mulla ei ole tarpeeksi taitoa tehdä sellaista mitä haluan. Rakastan valkoista, vaaleaa ja valoisaa sisustusta, mutta samalla himoitsen vähän rustiikkista, maalaisromanttista ilmettä. Haaveilen siitä, että voin oikeesti joku päivä sanoa, ettei mun tarvi enää ostaa yhtään mitään, ja kaikki on valmista. Että sitten vasta vähän piristämään. Mä haluan kauniin kodin, jossa on hyvä ja mukava olla.

9. Oma talo

Tää mun oli ihan pakko lisätä tänne kuitenkin, koska mä olen aina inhonnut asua vuokralla. Olisi sata kertaa järkevämpää ostaa oma, mutta kun pitää olla näin omapäinen, niin haluan tietysti ottaa lainani ilman takaajia. En halua sysätä omaa mokailuani yhtään kenenkään muun niskaan, ja mä en ole kauhean hyvä näiden raha-asioitteni kanssa. Tarkka, mutten tarpeeksi. Melkein ihme että mulla on vielä luottotiedot talllella. :D Mä oon maailman huonoin säästäjä, ja siksi olisi helpointa ottaa se takaaja ja alkaa suoraan maksamaan sitä lainaa eikä ensin säästää tonnitolkulla. Säästyisi monet vuokratkin ja saisi käyttää siihen oman pääoman kartuttamiseen, eikä jonkun toisen. Mun unelmissa on iso valkoinen kivitalo, isot ikkunat ja paljon pihaa. Jossain vähän liian landella mielellään. ;)



10. Mielenrauha

Mä en tiedä miksi mun oli hirveän vaikeaa keksiä tää viimeinen kohta, vaikka kun hetkeksi irrotin mielen tästä tietokoneesta ja oikeasti mietin tätä, tää oli ensimmäinen joka tuli mieleen. Mä haluan tehdä rauhan itseni kanssa. Ilman että mun pitää analysoida kaikkea itsessäni jatkuvasti. Tähän ei liity unelmien kroppa tai pitkät hiukset, vaan se että mä ihan oikeasti olen tyytyväinen itseeni juuri näin. Mä en todellakaan ole siinä pisteessä, ja tuo kuulostaa lähinnä huonolta kliseeltä. Mä haluan siihen pisteeseen, ettei mun tarvi laihduttaa, treenata, tai vetää sentin pakkelikerrosta ennen kuin olen tyytyväinen. Mä haluan, että asiat joita teen, teen siksi että mä tykkään niistä, eikä siksi että on pakko. Pitkä matka, mutta ehdottomasti kärkipään tavoiteltava.

Näillä mennään täällä päässä, mitäs teiltä muilta löytyy? 

keskiviikkona, lokakuuta 07, 2015

PALA KAKKUA

Olihan päivä! Vietin kyllä niin mahtavan päivän kaupungilla, ettei paremmasta väliä. Ihana kirpakka syyskeli, aurinko paistaa, ja vähän kirpee ilma mut silti lämmin! Tää päivä on ollut muutama ihana nainen, aurinko, pala ihan uskomatonta kakkua Lahden Seurahuoneella ja täydelliset kengät! Näillä huomiseen työpäivään! Pus!





Ps. Miks ne kivoimmat kehykset on aina kalleimmat? 

tiistaina, lokakuuta 06, 2015

SATEENKAARIHIUKSET

Miten olisi vähän useampi väri tuohon pehkoon? Tää on yksi mun pakko-kokeilla -listalla! Tuossa teini-iässä uskalsin kokeilla jopa yhtä illaa raitaa tukkaan, mutta vielä joku kaunis päivä (ennen kuin täytän 30!) aion vedellä nämä pitkät kutrini sateenkaaren värisiksi! Ihan vaan koska pakko kokeilla. Tunnetustihan tämmöiset värit ei kauaa pysy hiuksissa kovin elävännäköisinä, joten tästä todennäköisesti tulisi aika lyhyt kokeilu. Mutta ehdottomasti kokeilu! :D 



Tämmöinen sateenkaaritukkahan on nyt jopa muodikasta, ja useilla julkkiksilla on nähty sateenkaaren värejä hiuksissa. Mun instagram feedille ainakin pomppii jatkuvasti uusia sateenkaarihiuksia! Yksi päivä olin jo ihan varma, että vedän hiukset pitkäksi polkaksi ja värjään vaaleanpinkiksi. 

Tosin tässä taas kipeänä Gossip Girliä katsoessa en voinut olla huokailematta Blake Livelyn kropan ihanien hiusten perään! Mitkä upeat, vaaleat, jumalattoman pitkät hiukset! Blake Lively on ollut mun tukka-idoli jo monta vuotta, ja voi vitsi että joku kaunis päivä mulla on yhtä pitkät hiukset! Pidennykset mulla ei ole oikeastaan edes käynyt mielessä, koska useimmiten ne on olleet aika törkeän näköisiä. Nyt kuitenkin oma tukka on jo niin pitkä, että tekisi mieli ottaa jotkut kokeilupidennykset ja testata sitä lopullista mittaa.. Eilen jo kävin Glitterissä huokailemassa feikkipidennysten kanssa miten pitkä mun tukka olisi vuoden päästä, jos tätä 15cm vuodessa vauhtia jatketaan. Ja sehän olisi ihan täydellisen mittainen!

Eniveis, näistä tukkarakkauspostauksista kipelemään takaisin, tosin lupasin tänään käydä vähän avaamassa hengitysteitä lenkin muodossa. Hauvalenkki <3 Ihanan kirpakkaa päivää kaikille! 

perjantaina, lokakuuta 02, 2015

MOTIVAATIOMIETTEITÄ

Motivaatio on aika jännä juttu. Se ei liity kuulemma millään lailla itsekuriin. Mä olen aina kokenut, että mun motivaatio on lähinnä perseestä, eikä sillä tee yhtään mitään. Mulla ei vaan ole motivaatiota, koska mulla ei ole itsekuria. En ole ikinä ajatellut niitä erillisinä asioina. Tässä selasin vanhan blogin kuvia ja juttuja, ja tulin siihen päätökseen, että mikään ei oo motivoivampaa, kuin kuva omasta kropasta hyvässä kunnossa. Tai huonossa, sekin on aika motivoivaa. Mutta siihen tarvitaan valokuva, peili ei riitä. Omalle peilikuvalle on helppo valehdella, kääntää vähän pyllyä ja vetää vatsaa sisään. Mutta valokuva ei valehtele. Mä olen itselleni valehtelun ammattilainen.

Mä en oikeastaan muista miten mä pääsin siihen kuntoon. Okei, treenaamalla ja syömällä tietysti. Mutta se ajatusmaailma on ihan hukassa. Mikä mua silloin motivoi? Taisi olla itseinho. Kuten vanhasta blogista luin, niin päällimmäisenä mielessä taisi olla tyytyväisyys tappaa kehityksen. Enää en ajattele niin, enkä haluakaan ajatella niin. Mä en halua enää ajatella tätä minään projektina, vaikka näin uskottelin itselleni viimeksikin uskomatta siihen todellisuudessa hetkeäkään. Mutta eihän se vaan ihan oikeasti toimi. Jos mä ajattelen tätä projektina, sätin jatkuvasti itseäni mm. itsekurin puutteesta. Siitä miten en pysty syömään projektilleni uskollisena, vaan lipsun ja "sorrun" kokoajan kaikkeen. Olen pikkuhiljaa muuttanut tietoisesti ajattelutapaani siihen suuntaan, ettei ole olemassakaan mitään sortumista. Mä syön ruokaa ja sillä selvä. Mä syön karkkia ja mitä sitten. Nekin tavat voisi muuttaa esim. raakaherkkuihin tai johonkin pähkinöiden mussuttamiseen, mutta mä olen sen sata kertaa todennut, että ei tule toimimaan. Ja en tasan aio ottaa siitä enää mitään paineita.





Mua harmittaa ihan hirveästi, että tankotanssi on jäänyt ihan ajan jalkoihin. Tuossa tuo tanko kotonakin seisoo, mutta en saa aikaiseksi. Rakastin käydä tunneilla, mutta ihan liian monta ihan liian isoa tapahtunutta asiaa on hidastanut mun menoa sinne. Keväällä ilmoittauduin aina tunnille, kun sarjakortti oli hallussa, mutta jo silloin sinne meneminen jäi. Korteille jäi monta käyttämätöntä treenikertaa, kun ne nollautuvat kesätauon aikana. Nyt en ole enää raaskinut ostaa niitä, varsinkin kun välimatka on yli tuplat kevääseen, ja oma tanko seisoo olohuoneessa. Uuteen asuntoon oma tanko ei enää mahdu, ja välimatkakin lyhenisi taas aika reippaasti, joten ihan helkatisti kuumottaisi aloittaa tunnit uudelleen. Mutta kun se on niin pirun kallista. 

Samalla kuumottaa salikortti. Uuden kodin lähellä olisi tuo Launeen GoGo, jonka halpa hinta vähän houkuttelisi. Vielä en uskalla ottaa mitään sopparia, niin välimatkan kuin rahatilanteenkin takia. Tämmöinen yllättävä takuuvuokra kun hippasi tähän eteen, niin on vähän fiilis ettei oikein mitään uskalla nyt ostaa. Tai no, muuten kuin kaikkea oikeasti tarpeellista, kun ex-miehen kanssa menee lusikat jakoon. Hassua puhua ex-miehestä, kun asutaankin vielä kuukausi yhdessä. Sopuisa ero ja sillai. 

Eniveis, tanko kotoa siirtyy eteenpäin. Uuteen asuntoon se ei mahdu, ja varastotilaa uudessa asunnossa on ihan naurettavan vähän. "Häkkivarastona" toimii neliön kokoinen pieni koirankoppia muistuttava tila, jonne hädintuskin mahtuu itse seisomaan. Mä tuun hukkumaan jo somistevuokraamoon. Käykää nyt pelastamassa multa ees poistotuotteet vekka! Mua harmittaa niin paljon luopua tosta tangosta. Vaikka se meneekin kaverille, mutta silti. Oikein ottaa pannuun, mutta realiteetit on aika selkeät. Ja no, saadaampa sillä rahalla ainakin ruokapöytä.



Mutta siitä motivaatiosta. Mitä se edes on? Ehkä joku selkeä syy, minkä takia teet mitä teet. Miksi mä haluan pysyä hyvässä kunnossa? Miksi mä haluan syödä terveellisesti (=ylipäätään)? Motivaatio on ne syyt, ei ne keinot tai matka. Ja "koska haluan olla laiha" ei kelpaa (minulle) syyksi. Mitä sitten kun siihen pisteeseen pääsee? Sitten voi lopettaa ja jatkaa normaalia karkin mährystämistä. Ei taaskaan toimi. Mun on pitänyt löytää paljon isompia, painavampia syitä motivaatiolle. Ensimmäinen asia on ihan tää oma olo tässä painavassa ja liikkumattomassa kropassa. Joka paikka on ihan jumissa, ryhdistä ei ole tietoakaan, ja koko kroppa on vaan ihan tukossa. Energiaa ei ole ja kaikki ärsyttää jatkuvasti kun ei syö. Lisäksi ihan vaan se, että mä haluan välittää itsestäni tarpeeksi huolehtiakseni itsestäni. Ihan vaan koska minä. Mulla on ikävä sitä fiilistä, kun kaikki vaatteet istuu päälle ja näyttää hyvältä. Mä haluan tuntea voivani hyvin, ja näyttää siltä miltä musta tuntuu.

Mä yritin näiden syiden keksimistä viimeksikin, mutta tässä taas päästään siihen itselleen valehteluun. Mä tiesin jo silloin valehtelevani itselleni, koska oikea, perimmäinen syy oli kuitenkin vain se laihuuden tavoittelu. Näyttäminen kaikille muille, että mä pystyn. Mä pystyin, ja sieltä kuplasta tultiinkin sitten helvetin lujaa alas. Nyt mä en todellakaan aio ajatella ketään muuta, vaikka tietysti esimerkin näyttäminen Ellalle on iso asia, mutta se ei yksinään paina vaakakupissa mitään. Surullista mutta totta. Näiden syiden mitää olla lähtöisin musta, ja kiinnostuksesta itseäni kohtaan, tai en tee tätä taas itseni takia. Ja se on se mitä mä just nyt tarvin. Vähän minä-minä -aikaa. En herkkulakkoa, en sokerilakkoa, en sortumisia ja itseni sättimistä. Jäätelöä sillointällöin ja tiukan linjan silloin kuin tuppaa menemään yli. Rajansa kaikella, myös itsekurilla. ;)

Mikä sua motivoi?