keskiviikkona, huhtikuuta 29, 2015

HIERONTAAN LAHDESSA: KOULUTETTU HIEROJA HAUTAKORPI

Kaipaatko osaavaa ja alastaan kiinnostunutta hierojaa Lahdessa? Tämä postaus on ehdottomasti täysin puolueellinen, vaikka tästä ei ole minulle maksettu mitään, enkä valitettavasti ole saanut mitään luontois-etujakaan hieronnan muodossa, joka on tosin ihan oma moka. Kyseessä on siis oma rakas mieheni Juha Hautakorpi, jonka nimikin tulee nyt ensimmäistä kertaa ilmi tässä blogissa. 

Minusta on ollut aivan mielettömän ihanaa seurata miestäni, joka on koko ikänsä ollut kiinnostunut liikunnasta ja hyvinvoinnista. Hän on seurustelumme alkuaikoina tehnyt töitä sähkömiehenä, ja kilometrien päähän paistoi, ettei ala kiinnostanut tippaakaan. Sain hänet noin puolitoista vuotta sitten ympäripuhuttua hakemaan Lahden Hierojakouluun, hän kun oli aiheesta jo kauan puhunut. Ja en olisi arvannutkaan miten kiinnostunut hän oikesti oli aiheesta. Työtahti oli rankka, ja kun joka viikko opettelet 150 sanaa suomeksi ja latinaksi luitten ja lihaksien osia yms, niin hiekommat sortuu. :D No, vuodenvaihteessa mulla olikin sitten valmis hieroja-yrittäjämies!

  
Maaliskuun alusta mieheni on työskennellyt D'LUX -kampaamon tiloissa. Itsekin käväisin paikanpäällä pari viikkoa sitten, ja kampaajahan se oli varattava, kun vanha luokkakaverini olikin siellä töissä! Mulla olikin oma kampaaja hakusessa, joten ensi viikolla odottaa eka aika D'LUXin Minnalle. Postausta aiheesta tulossa aivan varmasti!

Tällä hetkellä Juha opiskelee vielä sivussa urheiluhierojaksi, joten ammattitaito senkun laajenee. Juhalle voi varata ajan joko nettiajanvarauksen kautta tai soittamalla. Hän tekee myös kotikäyntejä matkapöydän kanssa, mikä on loistava vaihtoehto esim. koti-vanhemmalle: lapset voi leikkiä omilla leluilla tutuissa tiloissa, ja vanhempi saa samalla kaipaamaansa apua ilman hoitojärjestelyjä! Kotikäyntien hinnasto on sama Lahden alueella.


No hei, miksei mua hierota joka päivä? Tämä aihe on helppo kuitata "suutarin lapsilla ei ole kenkiä" -lausahduksella, mutta totuus on aivan toinen. Olemme jo Juhan aloittaessa opiskelut sopineet, että minä teen hänen matkahierontapöydälleen vaihdettavat päälliset, jotta ne olisi helppo pestä ja pöytä pysyisi siistinä, ja vastineeksi hän hieroo minua aina kun haluan. No, voitte arvata olenko tähänkään päivään mennessä niitä tehnyt, joten ei ole paljon hierontaa näkynyt. :D Tai no, en mä nyt ehkä ihan ilmankaan ole jäänyt, sanotaanko ettei paljoa tarvi valittaa kun ratkaisu löytyy apteekin hyllyltä.. ;)


Ajanvaraus:


Blogin lukijoille kuitenkin ihan oma tarjous, nimittäin Juha tarjoaa toukokuun aikana varatuista ajoista kaikille -20% alennuksen hinnastosta, kun käytät varauksen yhteydessä lisätietoja kentässä viestiä VÄRIKÄSTÄ! Alennuksen saa toki myös puhelimitse, mutta huomaathan ettei Juha hierontojen aikana voi vastata puhelimeen. 

Myös tuonne facebookin suuntaan kannattaa suunnata, koska jokaisen 50 tykkääjän jälkeen arvotaan 50 minuutin ilmainen hieronta tykkääjien kesken! Tykkää tykkää, Paulakin tykkää! :)

LUONNONKOSMETIIKKAA: MÁDARA PUHDISTUSMAITO & DEEP MOISTURE CREAM + VÄHÄN EXTRAA

Pisin otsikko -kilpailu anyone? Muutama ihana ostos ihan itselleni on jäänyt hehkuttamatta, nimittäin kävin tyhjentämässä tilini vähän aikaan sitten ihanan palvelun Karisman Life-myymälään! Olen aina saanut kyseistä puodista aivan mielettömän hyvää palvelua, joten voin suositella todella lämpimästi varsinkin luonnonkosmetiikasta kiinnostuneille! Mutta mä en nyt tullut hehmuttamaan asiakaspalvelua (vaikka hyvää sellaista rakastankin suunnattomasti), vaan Mádaraa ja siinä sivussa vähän myös Estelle&Thildiä. 




Tuota Mádaran puhditusmaitoa olen joskus kokeillut pikku testerin, ja rakastuin välittömästi. Olen kyseisestä vaan joskus jotain postannutkin, mutta nyt kyseinen purnukka on rantautunut kotiinkin! Sopii myös silmämeikin puhditukseen, ja puhdistaa ihanan hellästi koko muunkin meikin. Olen joskus kokeillut Avonin puhdistusmaitoa, ja se yksi kerta riitti. Ihan hirveää kuraa, ja ihan kuin jäisi joku öljykerros naamaan ja meikit ei lähtenyt sitäkään vähää. Yök. Joten minulla oli todella kovat ennakkoluulot myös tämän suhteen, mutta kuinka suuresti tämä ylittikään odotukseni! En ole mikään kovin aktiivinen kasvojen pesijä, varsinkaan kun en jaksa meikata joka päivä, mutta tämän takia jaksaa jo vaivautua sen muutaman kerran viikossa! 

Mádaran Deep Moisture Cream kuivalle / erittäin kuivalle iholle on ollut mulla käytössä jo monta purkkia ja rakastan tuotetta yli kaiken. Siinä on todella kummallinen tuoksu, joka kiehtoo minua jollain hullulla tavalla. Ihan kuin läträisi metsää naamaansa. :D Tuote levittyy helposti ja imeytyy ihan supernopeasti, mikä meinaa meikäläisen naamassa noin kolmea painallusta, jotta tuotetta tulee tarpeeksi joka puolelle. Tuote on ihan mega-kosteuttava, enkä minäkään pysty käyttämään tuota päivittäin, koska sitten se olisi jo ihan liikaa. Siksi mulla on tuo E&T siinä rinnalla. 

Estelle&Thildin kosteusvoide on ollut myös käytössä useamman purkin ajan. Nyt ehkä vähän ikäväkseni tuotteen koostumus on muuttunut, ja on vielä edellistäkin versiota kevyempää, mikä toki voi olla hyvä jos kaipaa vähän kosteuttavampaa tuotetta ilman rasvamaista koostumusta. Minun rutikuivalle iholleni tuo ei kuitenkaan tarpeeksi kosteuttava yksinään. Nämä samat jutut olenkin jaaritellut jo aiemmin, eli jos kaipaat hieman intohimoisempaa hehkutusta, niin lue ihmeessä myös tuo vanhempi juttu aiheesta. Olen edelleen samaa mieltä kaikesta! :D 



Koska meillä on vielä tuo kolmevuotias vauvva, nappasin mukaan myös poistolaarista Mádaran ecobaby pesusaippuan. Ai että miten paljon parempi mieli on pestä tuon pienen hentoa tukkaa, kun ei tarvi mitään muumi ja hello kitty -saippuoita läträtä. Vaikka saippuaahan ei tuon tukka nähnytkään ennen 2,5 vuotta, mutta silti. Ei sitä ennenkään mitään saippuoita oo ollut, milläs se tukka silloin on pysynyt puhtaana? Blaablaa, nyt pestään tällä ja katsotaan koska alkaa uhma tämänkin asian suhteen.

Tuota kuorintavoidetta en ole kokeillut kuin kerran, mutta ei mitään pahaa sanottavaa. Hoiti hommansa, mutta kun mä oon hurahtanut ruokasoodaan kuorintana, niin on jäänyt kaappiin seisomaan. Ehkä joskus jaksan senkin vielä napata käyttöön. :) 




Kuten tuolla facebookin puolella kerkesinkin jo mainostaa, ostin myös elämäni ensimmäisen huulipunan. Tämä oli ihan super neutraali, melkein omien huulieni värinen Benecos luomu-huulipuna, joten ihan kovin montaa hetkeä ei tarvinut tätä ostosta miettiä. Hintakaan ei päätä huimannut, nimittäin kyseisen puikon hinta oli 8 euroa! Paula suosittelee! 

Ihonhoidon suunnalle on rantautunut aika monta muutakin juttua mitä tahdon ehdottomasti suositella, ja kävin eilen myös Kicksissä täydentämässä varastoja Estelle&Thildin suhteen. Palataan niihin myöhemmin! Pus! 

maanantaina, huhtikuuta 27, 2015

VIIDEN AINEKSEN SITRUUNANELIÖT

Laitoinhan minäkin pääsiäisenä testiin viiden aineen viljattoman, maidottoman ja sokerittoman kakkuohjeen, jota aion soveltaa jatkossakin joka ikisen kakun kanssa. Tuo sitruuna ei ihan meikäläisen makeanhimoiseen suuhun uponnut, mutta varsinkin tuo pohja oli aivan mielettömän monikäyttöinen! Meillä meni sitruunaa enemmän kuin ohjeessa, joka saattoi olla ongelma minun suuni kanssa. Mies kuitenkin tykkäsi, hän kun ei ole niin sokerin perään. 

Ajattelin kokeilla tätä seuraavaksi ihan marjojen kanssa, tuo pohja menee ehdottomasti kokeiluun ainakin mustikkapiirakan seuralaisena! 



 Sitruunaneliöt (gluteeniton, laktoositon, paleo)
16 palaa
Pohja:
0,6 dl juoksevaa hunajaa
1,2 dl huoneenlämpöistä kookosöljyä (paksua, ei nestemäistä)
ripaus suolaa
2,4 dl kookosjauhoa
Päällys:
2–3 sitruunaa (2 ½ tl raastettua sitruunankuorta ja 1,2 dl tuorepuristettua sitruunamehua)
3 munaa
1,2 dl juoksevaa hunajaa
2 tl kookosjauhoa
Voitele 20 x 20 cm:n kokoinen vuoka kookosöljyllä. Voit vaihtoehtoisesti vuorata vuoan pohjan leivinpaperilla.
Yhdistä kulhossa juokseva hunaja, huoneenlämpöinen kookosöljy ja ripaus suolaa. Vatkaa tasaiseksi. Siivilöi joukkoon kookosjauho ja sekoita.
Tasoita taikina vuokaan. Paista 175-asteisen uunin keskitasolla noin 10 minuuttia, kunnes pinta on saanut hivenen kullanruskeaa väriä. Anna jäähtyä puolisen tuntia.
Laske uunin lämpö 160 asteeseen.
Pese ja kuivaa huolellisesti sitruunat. Ota kahdesta sitruunasta keltaista kuorta ohuelti hienolla raastinterällä. Tarvitset kuorta 2 ½ tl.
Purista 2–3 sitruunasta mehua, jotta saat sitä 1,2 dl.
Yhdistä päällyksen munat, juokseva hunaja ja raastettu sitruunankuori. Vatkaa kevyesti seokseksi käsivispilällä.
Mittaa toiseen kulhoon sitruunamehu ja lisää kookosjauho koko ajan vatkaten. Kaada sitten sitruunamehuseos munaseokseen koko ajan vatkaten.
Kaada päällys jäähtyneen pohjan päälle ja paista 160-asteisen uunin alatasolla 21–23 minuuttia, kunnes päällys on melkein asettunut, mutta värähtää vielä aavistuksen.
Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Laita sitten jääkaappiin vähintään 6 tunniksi tai yön yli. Leikkaa 16 neliöksi. Säilytä tarjoiluun asti jääkaapissa.
Ohje täältä.


Jepjep, eli tämmöstä tähän maanantaihin! Pääsiäisohjeeksi ollaan aika reippaasti myöhässä, mutta haittaakos tuo? Ja blogi ei todellakaan ole muuttumassa kokkailublogiksi sen enempää kun se tähän mennessä on ollut, tämä kuuluu vaan niihin kuuluisiin pakko jakaa -ohjeisiin. Pointsit ehdottomasti ohjeen yksinkertaisuudelle ja muutamalle aineelle, joista suurin osa löytyi meidänkin kaapista!

Ihanaa maanantaita kaikille, muutama tästä tulee hyvä päivä -mantra tarvittiin tähän aamuun. ;)

perjantaina, huhtikuuta 24, 2015

ASTETTA HUONOMPI PÄIVÄ

Sen semmoinen eilinen päivä sitten. Voi melkein virallisesti sanoa, että mieliala alkaa taas tippumaan, kuten kevättä kohti yleensä tupaa tippumaankin. Stressi on aivan järkyttävä, ja aiemmat energiavarastot on ihan todellakin käytetty niin loppuun kun vain voi. Eilisestä alkaen voi oikeastaan sanoa, että miinuksella ollaan, ja joka päivä vetää vaan enemmän miinukselle. Mutta mistä ihmeestä mä muka hellitän? 

Päivätyö nyt on päivätyö. Sinne olisi vähän niinkuin vaan mentävä, jos meinaa elää ihan jossain asunnossa. Mutta tämä on vain puolen vuoden sopimus. Minulla on vakituinen 0-tuntisopimus Kookenkään, mutta koen etten voi vaan turhaan roikkua listoilla. Mutta en voi irtisanoutuakaan, koska mitä jos päivätyön sopimukseni ei jatkukaan syksyllä? Lisäksi olisi vielä firman hommat, jotka vain lisääntyvät tässä kesällä. Tai itseasiassa moninkertaistuvat. Ja sitten vielä yrittäjänaisten hallitustyöskentely, sen voi sieltäkään vain lähteä. Tai oikeastaan en halua lähteä. En osaa oikein mistään päästää irti. Lisäksi haluan tottakai jatkaa tankotanssi-harrastusta ja olla mukana myös 3-vuotiaani elämässä. Ai niin, ja sitten mulla on kai joku parisuhdekin. Saisko pari(kymmentä) tuntia lisää vuorokauteen?


Löysin eilen kahvin. Mies jo ties kuinka monetta kertaa kehotti juomaan kahvia, kun valitin kesken työpäivän väsymystä. Samassa lauseessa myös kielsi sanomasta, etten juo kahvia. Joten tärisevin käsin (no ei nyt ihan) kävin hakemassa kupin ja maistoin.... Ja se ei ollutkaan ihan hirveää! Ja joinkin sitä sitten kolme kuppia. Nytkin on kahvikuppi tuossa vieressä. Olen selvästi ihan täysi kofeiininarkkis, ja paluuta tuskin on. Ihan pakko pitää vaikka kesälomaviikko taukoa ja kärsiä vieroitusoireet ihan rauhassa.

Ystäväni osasi eilen sanoa minulle juuri oikeat kannustavat sanat: Parempi päivä koittaa. Ja mun aivot käänsi sen jotenkin niin, että sain itseni jopa puhuttua lenkille, josta aioin kieltäytyä vielä hetkeä aiemmin. Senhän voisi ottaa ihan superkliseisenä ja kannustavana auringonpaisteena, mutta mun itseäni syyllistävä mieli koki lähinnä herätyksen. Jos nyt vellon tässä masennuksessani ja lihotan vielä kakskyt kiloa lisää, niin entäs sitten kun se parempi päivä koittaa? Onpas sitten kiva katsoa näitä upeita tuloksia mitä on saanut aikaan, kun on halunnut vaan velloa itsesäälissä, ja olisi taas energiaa. Saa tehdä taas kaksin verroin töitä itsensä eteen, kunnes taas mieliala tipahtaa. Ärsyttää. Kuten samainen ystäväni sanoi, ettei pitäisi antaa sairauden määritellä itseään, mutta ai että olisi kiva olla välillä ihan normaali, ilman ylisuuria kuvitelmia tai sitten sitä täysin päinvastaista. Melkein toivoisin jotan zombie-lääkkeitä.


No enivei, viikonloppu häämöttää ja pitkästä aikaa myös Kookenkä. Täytynee yrittää ulkoilla ihan simona viikonloppuna, jos siitä saisi energiaa. Toivottavasti te pystytte tästä keväästä nauttimaan! <3

maanantaina, huhtikuuta 20, 2015

SYNTTÄRIVIIKONLOPPU JA KOFEIINIADDIKTI

Heipähei kaikki! Synttärit olisi nyt juhlttu, ja kyllä huomaa että aletaan koko porukka olemaan jo ihan hyvässä iässä. Ilta meni rattoisasti mm. politiikasta puhuen, ja tottakai ilman mitään baarireissua. Minä vedin vilasukat jalkaan jo hyvissä ajoin, eikä ollut kyllä minkäänlaista tarvetta lähteä mihinkään muualle kun omaa sänkyä kohti. Oli ihanaa saada niin monta ystävää yökylään ja muutenkin viettämään juhlia, ja tulihan tilattua pizzatkin aamulla, vaikkei krapulasta ollut tietoakaan. Kolmen juuston pizza toimi muuten aika hyvin. :D 

Aamukahvit sain juoda uudesta lahjamukista, ja tulihan keitettyä aika vahvat kahvit tälle aamulle. Oli kyllä enemmän kuin tarpeen, ja oikein ärsytti huomata miten seis oli ennen aamukahvia.Vieläkin on sellainen olo, että voisi vetää vielä toiset puoli litraa kahvia, ja sekös ärsyttää vielä enemmän. Inhottaa tämä fiilis, että ilman kahvia ei selviä aamusta. Haluan eroon tästä kofeiinikoukusta, ja pitänee varmaan pitää vähän taukoa kahvista ja kärsiä pari päivää ihan äärimmäistä väsymystä. :D Paljon tuoretta ruokaa sopivin välein niin jos pysyisi energiat kuoisissa.

Tankotanssin saralla menee vähän keskinkertaisesti. Se pieni hiipuminen on selvästi innostuksen suhteen hiipimässä, mutta jotenkin silti on kovin itsevarma olo sen suhteen, ettei tämä harrastus tule lopahtamaan kokonaan. Ikävien yhteensattumien takia en ole nyt tunnille päässyt pariin viikkoon, kun se yksi ainoa minulle sopiva tunti peruttiin viimeviikolla. Oma tanko kotonakaan ei juuri ole houkutellut, kun tuntuu että synttärien järjestäminen vei viimeisetkn mehut. Viimeviikon treenimäärä oli siis aika naurettavalla tasolla, mutta olkoon. Turha itkeä nyt, tälle viikolle on kuitenkin tiedossa aika reippaasti työmatkapyöräilyjä.


Otin myös puoli päivää vapaata keskiviikolle, suunnitelmissa pitää vähän vapaata Ellan kanssa. Myös Ellan kummitäti on tulossa kylään, joten päästään viettämään vähän yhteistä aikaa porukalla. Sain myös kesäkuun ekan viikon ihan kesälomaa, joten sormet ristissä toivotaan hyviä säitä! Vaikka toisaalta on ihan sama, mä nautin kotonaolostakin niin paljon että ihan sama vaikka satais koko kesän. Mutta ei nyt manata valmiiksi. ;)

Ihanaa viikonalkua kaikille!

tiistaina, huhtikuuta 14, 2015

IKÄKRIISI

Se olis sitte vähän niinku synttärit! Ne onkin ensimmäiset tämän blogin aikana. Jos on juhlia tulossa ja somistus mietityttää, kannattaa tsekata myös firman blogin puolelta synttäritarjous somistevuokraamoon. Se niistä firman hommista kuitenkaan, tulin pitämään minä-minä-puheen.

Mulle on hiipinyt pikkuhiljaa ikäkriisi. Ja ei sen numeron takia, vaan ihan oman olemukseni takia. Mähän olen 25, nuori ja kaunis ja sitärataa, mutta eräs ystäväni pääsi tuokio sitten asian ytimeen: Kyllä sä voisit pukeutua vähän nuorekkaammin. Ja todellakin voisin, mietin katsoessani tanssilattian peilistä itseäni ja vaatteitani. Näytin ihan tädiltä todella väärässä paikassa. Kaiken lisäksi mulla ei ole pienintäkään hajua mitä laitan viikonloppuna koittaville synttärikekkereille. Stressi! 

Mä olen ostanu viimeaikoina ihan simona neulemekkoja ja mahdollisimman mukavia kolttuja päälleni, mutta nyt haluaisin vain verhoutua ja piilottaa itseni johonkin säkkiin, ettei tarvisi miettiä mitään pukeutumista. Uusia en halua ostaa, koska en todellakaan halua olla tämän kokoinen ja käyttää senttiäkään rahaa enää "väärän" kokoisiin vaatteisiin. Ärsyttää. 

Mun seuraava matra lienee, että en mä tästä enää nuorenekaan, ja kohtahan minusta aika jättää.Tänään on ilmeisesti tappotreenipäivä.

Nii, ja mähän täytän 25.

keskiviikkona, huhtikuuta 08, 2015

MITEN LÖYSIN OMAN MOTIVAATIONI?

Heippahei taas kaikille! Mä olen kyllä ehkä vähän pimahtanut. Tuntuu ihan oudolta käsitellä tällaisia ajatuksia, joita ei koskaan ennen ole kokenut. Tämä fiilis, kun haluat tehdä jotain vaan sen takia, että haluat kehittyä. Tai jätät tekemättä jotain, koska haluat kehittyä. Aamuisin oikein mässäilin sillä tunteella, että ei tee mieli mitään herkkuja. Ja toisaalta taas sillä, että kerrankin en odota sitä, että koska tämä fiilis loppuu. Ei malttaisi pitää lepopäiviä ja odottaa palautumista, kun haluaisi niin jo treenata.

Tulin tänään pyörällä töihin pitkästä aikaa, ja kyllä huomaa miten on viimeiset pari viikkoa keskittynyt vain yläkroppaan. Tuo järjetön vastatuuli teki pyöräilystä vielä mielenkiintoisempaa, kun alamäkeen saa polkea ja tuulensuunta saattaa kääntyä yht'äkkiä niin ettet pystyssä pysy. Siihen kun lisätään laiskistuneet jalkalihakset, niin avot.





Mä tänä aamuna taas peiliin katsoessani en voinut todeta muuta kuin että hitto mä näytän hyvältä. En vieläkään (kappas) ole niissä unelmamitoissa, mutta ai että mä olen tyytyväinen, kunhan pukeutuminen on kunnossa. Miten paljon sillä voikaan vaikuttaa, ja miten paljon sillä voikaan valehdella itselleen. Eihän mun mitään tarvi tehdä kun mä näytän ihan hyvältä. Just eilen kattelin suurinta pudottajaa sivusilmällä töissä, ja mieleen jäi yksi lause. Ei tarvi esittää, että olisi tyytyväinen nykyiseen tilanteeseensa. Ja se jäi todellakin mieleen. koska toisaalta olen tyytyväinen, mutta toiasata taas sitten todellakaan en. Suurimman osan ajasta tilanne on ok, ja en ole missään epätoivossa asian suhteen, mutta silti, enhän mä ihan oikeasti ole tähän tilanteeseen millään tasolla tyytyväinen.

Mua ei vaan valitettavasti motivoi tippaakaan se, miltä mä näytän tai vaikka mä kuinka miettisin mun terveyttä. Mua on motivoinut kyllä se itseni piiskaaminen miten ruma ja läski olen, ja itkien lenkille tyyppinen ratkaisu, mutta kuka nyt sillälailla haluaisi itseään kohdella? Kyllä se motivaatio on löydyttävä niistä positiivisista asioista.

Mulla on ollut salikortti reilut puoli vuotta, ja kyllähän se salilla käynti aina aika-ajoin kiinnostaa. Mutta sitten kun se loppuu, niin sitten se loppuu. Ja mistään et kaiva lisää.Mä kuitenkin pitkään katselin tankotanssivideoita ja mietin miten hienoa olisi osata jotain tuollaista. Olen lapsena halunnut aina tanssia tai voimistella, mutta en saanut siihen mahdollisuutta. En ole kokenut niitä enää omakseni, mutta tuo tankotanssi, sitä oli päästävä kokeilemaan. Nyt muutaman viikon jälkeen innostus kasvaa joka kerta. Oma tankokin tosiaan rantautui kotiin, ja pitää ihan pidetellä ettei hyppäisi siihen joka kerta kun kävelee ohi. No, se menköön vielä alkuinnostuksen piikkiin.


No, mä löysin oman lajini. Vihdoin ja viimein tuntuu siltä, että kaikki palaset alkaa loksahtelemaan paikoilleen. Säännöllinen päivätyö, ihana ja kiinnostava harrastus ja ihana perhe. Tarpeeksi tilaa asunnossa, vaikka onkin vuokralla, mutta päivätyön turvin mahdollisuus myös omaan asuntoon. Kyllä tuo työpaikka on rauhoittanut niin paljon, että en voisi kiitollisempi olla. Tämä uusi ihana harrastus oli kuin kirsikka kakun päälle, ja välillä vaan vellon siinä tunteessa miten onnellinen olen. Vihdoin voin nauttia siitä mitä lapseni minulle höpöttää, ja vain tuijottaa häntä hänen juttujaan kuunnellen. Ruuhkavuodet, sanotaan, mutta kerrankin tuntuu että olen enemmän läsnä kuin ikinä. Näytin miltä näytin.

tiistaina, huhtikuuta 07, 2015

PÄÄSIÄISTÄ JA HUHTIKUUTA

Heippahei kaikki! Se olis huhtikuu jo pitkällä, ja niin paljon on tapahtunut taas että johan se on alettava purkaa niitä tännekin! Pääsiäinen meni pitkälti kotona, mitä nyt lauantaina kävin pyörähtämässä Kookengässä työmaalla. En ole avannut konetta koko viikonloppuna, tai lukenut sähköposteja sen kummemmin. Olen ollut ihan rehellisesti lomalla ja mussuttanut suklaata niin paljon kun olen kerennyt. Mutta siis suklaamunathan ostin vain rekvisiitaksi...



Instagramissa seuraavat tietävätkin jo mitä meillä on pääsiäisen pyhinä tapahtunut. Meillä tehtiin olohuoneessa hieman lisäremppaa, nimittäin sainkin päähäni pyytää synttärilahjaksi tankotanssitankoa! Kaverini oli ehdotellut sitä jo jonkin aikaa, hänen tutullaan kun lojui jemmassa turhan panttina seisova kaverin vanha tanko. Päätöksen tekoon ei kauaa mennyt, ja äippä ja mies maksoivat puoliksi mulle ihan oman tangon!!<3 Onneksi olkkariin oli jo tehty hieman muutoksia, ja tanko laitettiin ihan ruokapöydän viereen seisomaan. Ei tarvi kun ruokapöytä kääntää alta pois (tai siis paikoilleen vieraiden tullessa...), niin saa hyvin tilaa heilua ympäriinsä. Tangon ensikasaus oli pientä säätämistä, mutta seuraavalla kerralla kaikki sujuu varmasti vikkelämmin.




Ai että mä rakastan kevättä. Ja en olisi kyllä tuota ihan omasta suusta uskonut kuulevani tämän kokoisena, tuli nimittäin otettua itsestä valokuvat tuossa pääsiäisen pyhinä, ja ai että mä järkytyin. Kevät on mulle meinannut aina ihan jäätävää stressiä siitä miltä pitäisi näyttää, ja miten pitäisi olla siinä ja tässä bikinikunnossa. Noiden valokuvien myötä meinasi vähän sama iskeä, mutta mä en kyllä suostu enää märehtimään mun painon takia. Mä en siitä nappia painamalla pääse eroon, joten parempi ottaa tää ihan pitkän kaavan kautta niin saattaa pääkin pysyä muutoksessa mukana.





No mutta, pääsiäinen on vietty ja pitihän sitä tottakai liittyä sellaiseen haasteeseen mukaan, että ilman sokeria pitäisi olla kesäkuun alkuun saakka. Aion ottaa sen tottakai tavoitteeksi, mutta en tasan ota siitä pienintäkään stressiä. Tasan kaksi vuotta sitten ryhdyin samaan ja vähän rankempaankin, viljattomaan ja maidottomaan sokerittoman lisäksi, ja se meni ihan hyvin, ja sillä vihdoin ja viimein laihduin tavoitepainooni 68 kiloon. Siitä ollaankin sitten noustu aika kiitettävästi, ja nyt olisin ikionnellinen jos pääsisin edes normaalipainon puolelle takaisin. Tottakai se varsinainen unelmapaino ja mitat on jotain ihan muuta, mutta sinne on todellakin vielä matkaa. Olen erittäin tyytyväinen, jos vuodessa saan fiksattua elämäntapojani sen verran, ettei tarvitse jatkuvasti tapella vaa'an kanssa, ja voisi ihan onnellisen avetää päälle taas mitä huvittaa. Kyllä se päivä tulee vielä. 

No mutta hei, ihanaa viikonalkua kaikille, loppuviikosta on luvattu vielä aurinkoakin! <3