tiistaina, maaliskuuta 31, 2015

LIEKEISSÄ!

Jepjep, eilinen tankotanssitunti viety läpi taas sellaisella sähellyksellä, että taidan alkaa treenaamaan vähän enemmän. :D Sen verran enemmän, että aion lopettaa salikorttini. En käy siellä juuri ollenkaan, ja lähinä siksi, ettei kiinnosta pätkääkään. En ole ikinä saanut mitään otetta salitreenaamisesta, enkä saanut vieläkään. Halpa salikortti on kuitenkin auttanut kitkuttamaan listoilla, vaikka olen salille jaksanut raahautua ehkä kerran kuukaudessa. Ja kerkesinkin jo tehdä päätöksen, että käyn tänään irtisanomassa jäsenyyden, joten pääseepä siitäkin riippakivestä tunnontuskissa!


Nyt kuitenkin olen innostunut ihan oikeasti jostain. En tiedä millä innolla juoksin vuosi sitten puolimaratonin, koska juoksuhan on ehkä maailman tylsin laji. Tankotanssi tuntuu mielenkiintoiselta, hauskalta ja vaativalta lajilta, jossa on selkeät tavoitteet ja vaatimukset niihin päsemiseksi. En treenaa vaan sen takia, että näyttäisin hyvältä, vaan koska haluan osata jotain. Kerrankin tuntuu, että haluan ihan järjestää aikaa tälle, sen sijaan että joutuisin metsästämään motivaatiota harvase päivä. Kerrankin se hyvä kroppa on vaan mahtava sivutuote, vaikka sekin toki kiinni ihan itsestä.

Mun käyntilätkät senkun lisääntyy, jouduttiin hieman kikkailemaan, että saatiin mulle tankotanssikortin kylkeen myös venyttely-/voimaharjoittelukortti. Nyt on molempiin loppukevääksi 10 käyntikertaa, ja ennen kesää olisi käytettävä. Mun työaika ei vaan anna niin paljon periksi, että pystyisin käymään niin usein kuin haluaisin, joten nämä 10 kertaa riittävät aivan hyvin. Venyttelyjen kanssa saa ihan kikkaillakin, että saa ajat sopimaan miehen kanssa. Siis lapsenhoidon kannalta, onneksi on paljon mummejakin, mutta kyllähän tuo nappula protestoi jos en ole tarpeeksi kotona. Onneksi kohta on pääsiäinen ja lomaa! Ihan harvinaista herkkua tämmöinen kolmen päivän setti lomaa, vain lauantaina töitä. Pääsiäisen huono puoli on toki se, että kaikki muutkin on lomalla, myös jumppaopet.

Mä oon ihan liekeissä, ja jotenkin motivaatio on korkeemmalla ku ikinä. Haluisin jo, että tää työpäivä loppuis että pääsen jumppaamaan kotiin. Vaikka pääsenkin vasta illalla, kun hommia on niin paljon. Mutta tää fiilis on ihan mahtava, ja tällä kertaa en ees pelkää että se loppuu. Jee! :) 

maanantaina, maaliskuuta 30, 2015

VAPAAN VIIKONLOPUN SETTI

Maanantaita kaikille! Mulla oli pitkästä aikaa vapaa viikonloppu, ja sain kyllä kotona niin paljon aikaiseksi ettei mitään rajaa! Onko mitään parempaa kuin puhdas ja siisti koti? Niin rentouttavaa! Me myös torstai-iltana tehtiin päätös, että luovutaan telkkarista. Mies koko perjantain hässäköi olkkarin järjetystä uusiksi, tv-tasoa kellariin ja telkkari tottakai siirtyi tietokoneen näytöksi. :D Meidän ahtaasta olohuoneesta tuli ihan mielettömän avara, kun saatiin iso tv-taso pois nurkista pyörimästä! Vaikka meille joskus telkkari vielä rantautuisi, niin sama tv-taso ei todellakaan rantaudu. 

On kyllä ollut vähän outoa olla ilman telkkaria, pitää oikein keksimällä keksiä tekemistä, kun ei voi vaan kaattua sohvalle ja napata kaukosäädintä käteen. On kyllä tullut mentyä huomattavasti aiemmin nukkumaankin, kun ei vaan löhötä manaattina sohvalla. Ja jopa ihan keskusteltua tuon miehenkin kanssa, kun ei voi perinteisesti vetää Rillit huurussa-Simpsonit-nukkumaan -settiä joka ilta. Aika kamalaa, että sitä voi sanoa jo perinteiseksi. 

Mulla oli tosiaan vapaa viikonloppu, ja koko lauantain siivottuani mietin sunnuntaina, että mitähän sitä tekisi. joten avasin kirjan. Kyllä, ihan oikean kirjan. bongasin mielenkiintoisen kirjan mummini kirjahyllystä, Elämäni Martin Luther Kingin rinnalla. Ihan omituista, lapsi leikkii omassa huoneessa ja minä istun sohvalla kirja kädessä. Ei ole kuulkaa sellaista herkkua ihan hetkeen näkynyt. 


Kävin eilen muuten myös syvävenyttelytunnilla Mueve Clubilla, ja ai että mä olen rakastunut.Vaikka en olekaan käynyt kuin vasta kahdella tankotanssitunnilla, odotan todella innoissani tämän päivän tuntia! Kävin eilen syvävenyttelyssä, sielläkin toista kertaa, ja vitsi että mä rakastan sitäkin! Venytellähän voi kotonakin, mutta arvatkaa vaikka viis kertaa tuleeko sitä oikeasti venyteltyä. Saati löytyykö niitä venytysliikkeitä yhtä laajalti, ja yhtä tantotanssiin valmentavasti, kuin tuolla tunnilla. Tulee väännyttyä sellaisiin asentoihin mitkä ei kotona kävisi pienessä mielessäkään.

Tänään on myös menossa sokeriton päivä numero neljä. Pomo uhkailee kakulla, kun sain rekisteröintioikeudet viimeviikolla. Mitähän sitä keksisi tilalle? Ihan itse meinasin kiikuttaa kaikki mahdolliset sokerikorvikkeet ja napsia niitä hädän tullen. Kirsikkatomaatteja, vinirypäleitä ja rusinoita kiitos. Tosi sokeritonta, mutta eipä ole karkkia.

Semmosta tänä viikonloppuna, kellojen siirto ei paljon hetkauttanut kun sai nukkua niin pitkään kun huvitti. Ihanaa viikonalkua kaikille!

perjantaina, maaliskuuta 27, 2015

HÄTÄLISTA

Heippahei! Kävin maanantaina toisella tankotanssitunnilla, ja nyt voin jo pikkuisen sanoa sekoavani. Oli ihan järkyttävän kivaa, kun ei tarvinut vain tuijottaa sitä kummallista ja vähän pelottavaa tankoa ja pelätä nolaavansa itsensä totaalisesti. Turhia pelkoja, ja kun uskaltaa avata suunsa jo ennen tuntia, on helppo pyöritellä sitten yhdessä silmiä kun ei voi kuvitellakaan toistavansa sitä mitä ohjaaja on juuri näyttänyt. :DVarasin jo seuraavankin tunnin ensiviikolle, maanantain tunti kun on ainoa joka sopii aikatauluihini.

Tein yhtenä iltana itselleni hätälistan. Mä olen todella heikko mielitekojeni kanssa, varsinkin kun ahdistus iskee. Yleensä torjun sen jo ennen kunnolla edes aletua syömällä jotain, yleensä jotain ihan kamalaa roskaa. Yksi päivä tässä minulla oli todella hyvä aamu. Ja oikeastaan koko päivän. Ja mitä tein? Aloitin aamun syömällä pussin karkkia, vedin varmaan neljä kuppia kaakaota töissä ja iltapalaksi vain suklaata. Töissä söin toki kunnon lounaan ja hyvän välipalan, mutta sen jälkeen en syönyt enää muuta kuin banaanin ja suklaata. Aika kamalaa, ihan omastakin mielestä.

Joten aloin miettimään. En ole valmis miettimään sitä mistä se johtuu, vaan mietin sitä, miten päsen siitä eroon. Miten mä pääsen yli siitä olosta, että nyt jotain ruokaa, pakko syödä? Paras tapa mulle on muistuttaa mua mun tavoitteista. Ja se ei todellakaan ole mikään helppo juttu. Siinä vaiheessa, kun omat keinot ei riitä, avataan hätälista.

Kärkipäässä mun hätälistalla on Pinterest. Ja joo, ymmärrän sen, että se ei todellakaan ole ehkä paras asia listan kärjessä, koska sen motivaation olisi löydyttävä itsestä. Mutta silloin kun se ei löydy itsestä, on Pinterest ehdottomasti paras apuri, ainakin tällä hetkellä. Se muistuttaa mua loistavasti siitä, miltä mä näytin vielä vuosi sitten, ja miten mä voisin pukeutua tänäkin kesänä, jos saan pidettyä motivaatiota yllä. Koska se nyt vaan on selkeä, että tälle nykyiselle vartalotyypille ei pueta narutoppia ja pillifarkkuja. Ja niitä mulla pienenä kaapit täynnä.

No mitä muuta siinä hätälistalla on? Millä muulla mä muistutan itseäni miksi mä en voi syödä karkkia joka päivä ja koko ajan? Tässä mun listani:


Tämmösiä ajatuksia, ihan tulee huono omatunto jo kun edes lukee tuota listaa. Ensimmäinen kohta kaivaa sisuksia on ihan huolella tässä istuessakin. Miksi? Koska tiedän tasan tarkkaan, ettei tämänkään viikon syömisissä ole ollut kehumista. Olen viimeiset kaksi päivää elänyt leivällä ja karkilla, taas. Ja se on juuri se asia josta haluan päästä eroon.

Eniveis, eilen tuli katsottua Kukan ja Samin webinaari teemalla 10kg kesään, vähän niinkuin motivaation tavoitteluna. Pettymyksekseni en saanut siitä oikein mitään irti, koska tiesin jo kaikki webinaarissa käsitellyt asiat. Ongelma onkin siinä motivaatiossa, tiedon puutteesta tässä ei ole kyse. Ehkä nyt vaan alan kiduttamaan itseäni tällä hätälistalla kunnes pääsen selville vesille ja irti tästä sokerikoukusta ja mieliteoista.

Mikä sua motivoi liikkumaan ja pitämään huolta hyvinvoinnistasi?

maanantaina, maaliskuuta 23, 2015

MIKSI LIIKUNNAN JÄLKEEN PALELEE?

Heippahei pitkästä aikaa. Mielessä on vaan pyörinyt miten pitäis taas palata blogin ääreen, mutta nyt on jotenkin tehnyt tää tauko taas todella hyvää. On paljon asiaakin postailtavana, kunhan jaksaisin sen verta istua kotona koneella että saisin kuviakin laitettua. Nyt joudutaan taas pärjäämään insta-matskulla!

Eniveis, mieheni teki eilen puolestani hieman salapoliisitöitä, ja sai selvitettyä pitkään vaivanneen ongelman. Tai no, ainakin se auttoi ensimmäisellä kerralla, täytyy laittaa teoria testiin vielä tänään tankotunnin jälkeen. Mua palelee aina ihan järjettömästi oikeastaan kaiken liikunnan jälkeen. Liikkuessa tulee tottakai kuuma, mutta ihan hetken päästä alkaa järjetön palelu, vaikka olisin jo käynyt suihkussa ja vaatekerrosta olisi päällä enemmänkin. Eilen jumppakuteitten päällä oli collarit, kaksi villapaitaa, säärystimet ja villasukat, ja tutisin sängyssä peiton alla kylmääni.

Mies hetken googleteltuaan ehdotti nestehukan mahdollisuutta. Mun päähänhän se ei käynyt mitenkään järkeen, mutta tottakai se on kokeiltava, jos tähän aika rasittavaan ongelmaan löytyisi ratkaisu. No, ei muuta kuin vajaa litra vettä huiviin suolan kera, ja odottamaan. Ja sehän auttoi! Ei tarvinut kovin kauaa odotella, ja tiiviisti vaan koko ilta suolattua vettä litkimälläpalelu pysyi poissa ja tuli oikein kuumakin siinä iltaa myöten, vaikka olin kaivautunut jo peiton altakin pois. Veden juonti siis selkeästi auttoi minun kohdallani.

Mä olen herkkä palelemaan ihan muutenkin vaan, joten täytynee kokeilla tuota vedenjuontia ihan tässä työpisteellä istuskellessakin. Vaikka liikuttua tulee paljon, tässä ei todellakaan tule vain istuttua näppäimistöä näpytellen. Eli vaikka tuleekin liikuttua ja noustua ylös tasaisin välein, alan silti päivän mittaan palelemaan. Vaikka luulen juovani tarpeeksi, ongelmana voi olla myös suolan puute. Pelkän veden litkiminen huuhtoo turhaan mineraaleja pois kehosta, ja sitä on ihan hyvä korjata vaikka ruususuolalla. Ah, kun muistaisin edes itse ottaa kyseistä mukaan töihin, preppaan huomiseksi!

Elämäni ensimmäinen huulipuna, tästäkin lisää myöhemmin!


Eniveis, mä alan valmistautumaan illan tankotuntikoitokseen, toinen tuntini edessä! On ollut hieman aikataulullisia haasteita, kun suurin osa tunneista alkaa viiden maissa ja pääsen viideltä töistä. Eilen kävin syvävenyttelytunnilla, kun sunnuntain tankotunneilla ei kuulemma ole ollut tarpeeksi osallistujia. Tuon tunnin jälkeen tuli aivan jäätävän kylmä, ja voin kertoa etten enää ikinä pyöräile kotiin venyttelytunnin jälkeen. Lonkakoukistajat oli ihan pikkusen lomalla. :D

Palataan taas jossakin välissä ainakin Mádaran tuotteiden parissa! :)

keskiviikkona, maaliskuuta 11, 2015

TANKOTANSSIA KOKEILEMASSA

Heippahei! Töitä senkun pukkaa, ja tuntuu että oma aika on ihan todella vähissä. Tuolla facen puolella mainitsin, että olen menossa sunnuntaina tankotanssitunnille, jolla siis kävin jo! Sain vielä kaverinkin mukaan, joten en ollut yksin sähläämässä, vaikka kaverilla olikin jo aiempaa kokemusta. Ja en todellakaan ollut yksin sähläämässä, ekakertalaisia oli neljä tuolla tunnilla.

Mä olen katsellut kaiken maailman mestaruuskisojen videoita jo ties kuinka pitkään, ja miettinyt uskaltaisinko tämän kokoisena lähteä kokeilmaan lajia itsekin. Tankotanssi on kiinnostanut nyt niin kauan ja niin pitkään, että olihan se ihan pakko. Ja mä en todellakaan saanut siitä mitään sen kummallisempia kiksejä. Olihan se hauskaa kokeilla, ja tunti meni ihan supernopeaan, mutta en mä ihan vielä ole seonnut. Mua houkuttaa niissä videoissa se aivan mieletön kehonhallinta, jota tangolla tarvitaan, sekä tietysti se lihaskunto, jota voi noinkin hauskalla ja rennolla tavalla saavuttaa.


Tänään olen menossa toiselle tankotanssitunnille. Jännittää aika paljon, koska olen ihan mustelmilla edellisestä tunnista, ja kaikki tuntui aika hankalalta. Tämän päivän tunti painottuu kuitenkin enemmän lihaskuntoon ja venytelyyn, joten ajattelin että se on ihan kiva salitreenin korvike. Jotekin tuo salilla käynti ei innosta enää yhtään, hyvä että jaksaa sinne edes raahautua. Niinkuin en ole jaksanutkaan. No, maanantaina kävin tuon tankotanssin innoittamana aamulla treenaamassa kädet, selän ja hartiat, koska niitä tuntui tarvitsevan aika paljon huomioon ottaen sen kuinka heikossa kunnossa en olivat. Sitä se on, kun pyöräilee kaikki matkat töihin, niin mihis näitä käsiä tässä edes tarvitaan.
Niin, nämä työt tuppaa viemään aika tehokkaasti sitä omaa aikaa miinukselle, varsinkin kun sivussa pitäisi hoitaa vielä parisuhde ja 3-vuotias. Päivätyö, viikonlopputyö ja oma firma, ja niiden päälle yrittäjänaisten hallitustyöskentely ei ihan hirveästi jätä tilaa sille kuuluisalle omalle ajalle. Eniten kaipaan kotona oloa yksin, ilman painetta tehdä yhtään mitään. Että voisin vain olla, tai vaikka siivota jotain turhaa kaappia mikä on odotellut vuoroaan ikuisuuden. Mä haluan tätä just minä-minä aikaa, ja nää tankotanssit on mulle just sitä just nyt. Mä olen oikeasti tästä aika innoissani. :D

Kerron sitten myöhemmin tuleeko tästä yhtään mitään!onko siellä ruudun takana kyseistä lajia kokeilleita tai harrastaneita? Olisi kiva kuulla fiiliksiä aiheesta! :)

tiistaina, maaliskuuta 10, 2015

AJATUKSIA ITSESTÄ JA ULKONÄÖSTÄ

Mulla on nyt joku vaihe. Mä en oikein ole vielä itsekään selvittänyt mikä vaihe, mutta selvästi ainakin jonkinlainen murrosvaihe. Omassa elämässä ja tyylissä. Tai ehkä vihdoin ja viimein uskallan olla sitä mitä haluan, juuri sellaisena kuin olen? Olen nimittäin koko nuoruuteni haaveillut mekkoihin pukeutumisesta arkena, mutta vältellyt sitä kuin syntiä, koska olen liian lihava. Olen vältellyt monia haluamiani asioita siksi, että olen sitä tai tätä. Nyt, kun olen uskaltanut, olo on hyvä ja ihana. Olen tyytyväinen itseeni ja ulkonäkööni, vaikken olekaan missään mallin mitoissa. Se ei haittaa enää, koska minulla on mukava olo vaatteessa jota kannan.

Mutta vain jos minulla on mukava olo vaatteessa jota kannan. On ärsyttävää, kun kaappi pursuaa liian pieniä vaatteita, puristavia housuja ja kiristäviä neuleita. Kun housut puristavat jokaisen mahamakkaran esiin ja rintsikat painaa selkään toiset tissit. Ai että mua ärsyttää. En oikein tiedä miksi olen niin rakastunut tuohon villamekkoon, koska se näyttää koko mahapötsini ja jokaisen makkarani juuri sellaisena kun ne on, ilman että yhtään mikään puristaa. On ihan ärsyttänyt käyttää housuja tuon ostoksen jälkeen.


Olen tosiaan kartuttanut mekkovarantojani kolmella uudella kappaleella, vaikka tosin yksi on vielä myyjän luona. Pääsee taatusti käyttöön, jos mahtuu päälle. Kyseessä on nimittäin mekko, jota katselin superkateellisena erään ystäväni päällä muutama vuosi sitten, ja päätin että tuo minun on saatava. Nyt toisella ystävällä oli samainen mekko sinisenä, ja eipä mennyt montaa sekuntia, kun kirkaisin sen itselleni hänen nettikirppikseltään. Nyt on ehdottomasti ainakin mekkovaihe.

Vähän aikaa sitten mietin iltatreeniä tehdessä uuden pomoni sanoja liikunnasta, ja siitä oletuksesta, etten voi tietää siitä mitään, koska näytän tältä. "Oletko sä tyytyväinen sitten itseesi?" Tuota kuvaa tuossa vasemmassa reunassa voi katsella, ja miettiä mitä ihmettä on tapahunut? Miksi olen päästänyt itseni tähän kuntoon? Mä tiedän itse varsin hyvin miksi, mutta toisille ne voi kuulostaa tekosyiltä, joten mielummin jätän kertomatta. Siellä kuvan alla on myös diagnoosi, loput voi päätellä itse niin halutessaan. Miksi minun tarvisi selitellä kenellekään yhtään mitään?

Oloni on ristiriitainen. Miksen saisi olla täysin tyytyväinen itseeni tällaisena kuin olen, vaikka en olekaan parhaassa fyysisessä kunnossa? Reilut puoli vuotta olen etsinyt tasapainoa oman pääni kanssa, jotta pystyisin taas lähteä etsimään tasapainoa kropan kanssa. Nyt yritän ottaa vähän rennommin, jotten ole taas samassa tilanteessa kuin viime keväänä, miettimässä miten mun pitäisi tehdä sitä ja tätä, muiden takia, muille näyttääkseni siihen pystyväni. Ulkonäköpaineet on tuon viimekeväisen kunnon takia valtavat.

Tottakai mä olen tyytyväinen itseeni. Olen koko elämäni kamppaillut sen kanssa, mitä muut minulta odottavat, ja mitä minun pitäisi olla. Nyt kun katson peiliin, olen täysin tyytyväinen, kunnes mieleen tulee taas se mitä pitäisi olla.

Nyt olen itsekin jaksanut alkaa tarkkailemaan omaa oloa ja omia mielialoja. Ja sitä miten väsynyt olen, vaikka olenkin tyytyväinen. Tästä innostuneena koitan herätellä liikkumisintoja ja fiksailla ruokavaliota, jottei tulisi syötyä pelkkää höttöä. Mä kuitenkin itse teen niitä valintoja oman jaksamiseni ja ulkonäköni puolesta. Mulla on keinot, mutta miksi ihmeessä niitä on niin vaikea käyttää?

perjantaina, maaliskuuta 06, 2015

MOTIVAATIOPUUSKA

Tänä aamuna totesin, että mä olen odottanut ja jarkkuttanut tarpeeksi kauan. Mä olen väsynyt olla kokoajan väsynyt ja nuutunut, ilman energiaa vaikka söisi kuinka paljon. Väsynyt siitä ruoasta mitä syön, vaikka ruoan pitäisi antaa energiaa, eikä tuoda tunnetta että päikkärit olis kivat.

Olen ihan tarpeeksi pitkään vedonnut oman mielenterveyden tilaan, vaikka sekin on riippuvainen myös ruokavaliosta. Olen niin selkeästi huomannut sen, miten oma mielikin pysyy virkeänä, kun ruokavalio on kunnossa. Aikoinaan paelota tarkemmin mukailleena tuntui, kuin joku olisi vetänyt verhot ajatusten edestä. Mä kaipaan sitä, ja nyt tuntuu, että olen vihdoin tarpeeksi vahva lähtemään taisteluun myös fyysisen terveyden puolesta. Oman jaksamisen puolesta, että ruokavalio tukee mahdollisimman hyvin myös mielenterveyttä.

En halua ajatella tätä mitenkään ruokavaliona, jottei niitä paineita alkaisi kertyä. Mä vaan tuppaan ylianalysoimaan kaiken. Tässä tällä viikolla olen huomannut taas alakuloisuuden hiipivän luokse. Ruoka ei maistu, ja tekisi mieli syödä vain karkkia ja herkkuja. Eilen kotonamme mies oli tehnyt aivan ihanan tuoksuista ruokaa, mutta en voinut edes ajatella syöväni sitä. Ei vaan tehnyt mieli. Sen sijaan mussutin suklaata iltapalaksi. Todella fiksua. 

Tänään aamulla kuitenkin minuun iski jokin. Siinä kahvia sekoitellessa mietin tyyliin ensimmäisenä aamulla, että käynpä hakemassa tänään sen uuden hyvän karkkipussin minkä löysin prismasta. Ja meti perään, että mitä helvettiä? Nyt on joku pahasti väärin ja vinkallaan. Ja samalla minuutilla päätin, et karkinsyönti loppuu nyt, ja napasin jääkaapista ekan CLA-kapselin. Niitä olen joulusta asti jemmannut, että "sitten kun..." No se sitten kun alkoi tänään! Mitään muuta en lupaa, mutta kuin että karkin ja pullamössön syönti loppuu nyt, ja töihin jatkossa omat eväät. Eikö kuitenkin kotiruoka ja välipalaksi mansikkasmoothie kuulosta ihan pirun hyvältä? 

Tänään ostoskori näytti tältä, kun niitä omia eväitä ei vielä tänään ollut mukana. No, pirtelö olisi kun olis tehnyt, mutta unohdin. Jumalaton määrä safkaa, ja energiaa! Viinirypäleet oli tarjouksessa, ja ne oli ihan pakko ottaa, jos tänään tulee vielä jotain makeanhimo-erehdyksiä. Parempi niin, koska työpaikalla on kokoajan tarjolla keksejä, ja niihin on niin helppo sortua. Ja lounas on niin helppo unohtaa... Olen useasti herännyt jossain kahden maissa, etten ole syönyt vielä mitään (muuta kuin ehkä karkkia), ja arvatkaa onko siinä vaiheessa jo niin nälkä, että ekana eksyy suuhun jotain ihan muuta kuin lounasta.

Joten hei, tän päivän kunniaksi unohdin tottakai seuraavan CLA-annoksen kotiin, samoin lääkkeet ja tietysti olen pyörällä liikenteessä. Tosin onneksi, johan tuli pyöräilynkin kanssa lusmuttua pari päivää! Ai että oli energinen olo kun oli fillaroinut töihin, tosin tässä on mukava taas katsella tuota lumisadetta ikkunasta ja meittiä sitä jäätynyttä maata siellä alla. Tulee mukava kotimatka.

Hii, energistä perjantaita kaikille!!

keskiviikkona, maaliskuuta 04, 2015

PUHDISTUS

Tulihan se eilen telkkarista, ja minä tyhmä menin katsomaan. Avasin telkkarin 21:50 toiveena nähdä viimeiset minuutit Greyn Anatomiasta, mutta silmät tarttuivatkin Puhdistus -elokuvaan. Eikä sieltä edes tullut mitään Greytä. (Onks se jo loppunut? Tauolla?)

Tämä päivä on mennyt ohi aika sumuisena. Väsyttää, miksi pitikin valvoa leffan parissa, joka saa vain ahdistumaan? Oma lukunsa se ahdistus. Missasin alusta tosiaan melkein tunnin, joten puolet juonesta jäi selvittämättä. Olenkin tämän päivän aika pitkälti viettänyt selaillen erilaisia arvosteluja ja juonipaljastukia elokuvasta. Siitäkin huolimatta olo ei helpotu. Itkin koko illan ja kahdentoista paikkeilla menin  lapseni huoneen nojatuoliin nukkumaan, vasta siihen rauhoituin. Kunnes heräsin neljältä ja menin omaan sänkyyn, kuudelta soi herätyskello.

Jotenkin tämä leffa meni niin pinnan alle. Ehkä sen oli tarkoituskin, sen kummempia arvosteluja en osaa antaa. Olen niin tunteellinen ihminen, ja elokuva oli todella raskas. Pahinta tässä oli ehkä se, mitä odotan toiveikkaana koko leffan ajan: onnellista loppua ei tullutkaan. Se yleensä sa mieleni kevenemään ja pahat jutut unohtumaan, mutta mites kun se jää tulematta?

Värjäsin eilen hiuksetkin työpäivän ja yrittäjänaisten hallituksen kokouksen jälkeen, ja ai että mua nyt ärsyttää! Näytän ihan white trass teiniltä, joka on tehny ite raidat. Ainii, mut mähän oon? Mun värjäämätön tyvikasvu tykkäs tästä vaalennusaineesta vähän liikaa ja latvoja ei ois voinu vähempää kiinnostaa. oli pakko kihartaa tukka ja laittaa niin maan perkeleesti pinniä, ettei tää näyttäis ihan niin järkyttävältä. Okei, ei tää nyt niin kauhee oo, mut kyllä vituttaa. Mä kuvittelin saavani täydelliset kevätraidat... :'D No, johan mä eilen miehelle sanoin, että kampaaja saa sitten pelastaa nää kuunvaihteessa, mutta nyt tekisi mieli vain osaa väripurkki ja vetää koko pää semmoiselle jollekin väliasteelle. Ja voi perse kun se oli jo semmosella kivalla väliasteella, minkä olisin pitänyt paljon mielummin, kuin nämä wt-raidat. Nää itsevärjäykset on ollu aina yhtä hyviä ideoita... Viimeksi tein niin ohuita raitoja että niitä ei edes näkynyt, mutta niistä sentään tuli ihan nätit valoraidat.. Nämä on aika kaukana niistä. 

Onneksi tänään paistaa edes aurinko. Lusmusin tänään ja keksin jonkun puolihuonon tekosyyn, miksi en tänään tule pyörällä töihin. Eilen en tullut, koska yrittäjänaisten kokous. Tänään en tullut koska.... en jaksanut. Tiesin, että se vielä kaduttaa, ja nyt kaduttaa. Mielikin olisi ollut ainakin vähän vähemmän väsyneen oloinen, jos olisin vain kipaissut pyörän selkään.Mutta kun ei niin ei.

KENKÄRAKKAUS

Kookengässä on juuri nyt menossa #kenkäfriikki2015 -kisa, jossa voi voittaa vuoden kengät, ja hei, kenkäfriikki ilmoittautuu!! Tosin ei kilpailuun, vaan ihan muuten vaan. Mä rakastan kenkiä. Tällä perusteella oikeastaan pääsin töihinkin Kookenkään aikoinaan. :D Kengät on mun ehdoton intohimo, ja saatan suunnitella (=suunnittelen) koko päivän asun sen pohjalle milaiset kengät mulla on sen päivän jalassa. Varsinkin töissä.

Ostin nämä kaunokaiset töistä lauantaina, ja koko sunnuntai-aamun mietin mitä laitan päälle, jotta voin käyttää näitä töissä. :D Aivan iiihanat ihanat ihanat!! Mä olin sovittanut näitä reippaasti yli kymmenen kertaa, ja nyt luovutin. Jätin nämä kuitenkin vielä töihin Kookenkään, koska kelit nyt sattuvat olemaan tällaiset, ettei ihan hirveästi avokkailla kipitellä. En tiedä raahaisinko nämä myös tänne päivätöihin, mutta katsotaan.

Koko lauantaipäivän päästelin töissä riemunkiljahduksia ja tuijottelin kenkiä peileistä joka välissä. Kyseessä on Clarksin lakeri-kengät, aivan mielettömän mukavat jalassa! Korkoa on juuri sopivasti arkikäyttöön, ja näillä popotteli töissäkin useamman tunnin. Väri on aivan täydellinen nude, ja näiden intohimo on syttynyt ehdottomasti liian kalliista, mutta niin kauniista louboutineista. Vain punainen pohja (ja pari senttiä korkoa) puuttuu.





Ah, sanoinko jo, että olen rakastunut? En tiedä tarpeeksi ylistyssanoja näitä kenkiä kohtaan, mutta sen tiedän, että taidan joutua sukkahousuostoksille. Kaapista kun löytyy vain mustia, ja ilman ei oikein vielä selviä. Ah, tule jo kesä!!