perjantaina, helmikuuta 27, 2015

IHANA MARJASMOOTHIE




Okei, lähdetään vaikka siitä, että kuka tahansa osaa tehdä smoothien. Mutta mitä sinne kannattaa laittaa ja kuinka paljon? Tässä tulee niin helppo ohje, että taju pois. Tarvitset:

1-1,5 dl Mansikoita (pakaste)
1-2 dl Mustaherukoita (pakaste)
Banaanin
0,5-1,5 dl Maustamatonta herajauhoa
Vettä (sopivasti)

Määrät ovat todella heitteleviä, koska kaikki riippuu siitä, mistä itse tykkäät! Niin, ja tietysti kuinka iso blenderi sulta löytyy. Ja hei, vettä sä laitat sen verran, että belnderi pysyy hengissä ja smoothie tasoittuu omaan makuun sopivaksi. Mä suosittelen ehdottomasti meidän OBH Nordican about halvinta blenderiä, mitä kaupoista löytyy. Ihan mahtava, ollut varmaan kuutisen vuotta käytössä ja muussaa jäiset mansikatkin ihan sieläksi. Uudethan ei oo koskaan hyviä ja sillei...



Voiko homma tästä enää yksinkertaisemmaksi mennä? Okei, tämä ohje ei sovi maidottomille, mutta on ihanan kermainen ja jopa pirtelömäisen oloinen. Mustaherukat tuo kivaa kirpeyttä, mutta ei toisaalta hetkauta tällaista makeanhimoista herkkupersettä mihinkään suuntaan. Banaani on jeesjess, se tuo ihanaa rakennetta, samoin tuo herajauho. Ja hei, jos tykkää niin miksei herajauhokin voisi olla jotai maustettua? Itse en harrasta, mutta niille jotka harrastaa..

Ja sitten on se iänikuinen pakastemarjat pitää keittää ja jaadajaa. Voin kertoa, että oon ihan parit näitä shoothieita vetänyt (joka päivä käytännössä), eikä mitään ole tullut (koputan puuta...). Sieltä pakasteesta löytyy hyvällä tuurilla myös niitä suomalaisia luomumarjoja, joten hyökkää niihin jos huolettaa! Tai hei, voithan sä ne keittää, jos haluat pitkän kaavan kautta vetää tän homman. Mutta kun heität ne suoraan pussista siihen blenderiin niin se on 10 minuutissa jo syöty se smoothie. Nii.


Jaa sun helpoin ja nopein ja lempparein smoothieohje alla!! Väsynyttä perjantai-iltaa ja silleen! ;)

keskiviikkona, helmikuuta 25, 2015

ESTELLE&THILD: BIOHYDRATE SÄVYTTÄVÄ PÄIVÄVOIDE

Olen rakastunut. Virallisesti, ja lopullisesti. Puhuin jo aiemmin siitä, miten paljon mun ihon kunto on parantunut, enkä oikein osaa selittää sitä mitenkään muuten, kuin tällä. Kosteusvoidevarantoni ovat löytäneet suosikkinsa, mutta tämä sävyttävä päivävoide oli ensimmäinen luonnonkosmetiikan meikkituote. Tämä yksinään ei todellakaan riitä kosteuttamaan superkuivaa ihoani, mutta siihen olenkin jo tottunut. Puhdistustuotteet ovat ehdottomasti seuraava siirtymävaihe.

Olen käyttänyt tätä Estelle&Thildin Biohydrate sävyttävää päivävoidetta nyt varmaan kuukauden tai vähän reilu, eikä ihoni ole ikinä ollut näin hyvässä kunnossa. Okei, paitsi raskausaikana, enkä todellakaan ole nyt raskaana. Kun aloin tätä käyttämän, ihossani oli tasaisin välein finnejä ja pikkunäppyjä, ja ihoni oli todella epätasaisen värinen. Nyt ihon väri on tasoittunut, finnejä ei ole näkynyt luoja tietää koska viimeksi, ja koko iho näyttää puhtaammalta ja kuulaammalta. 



Allaolevat kuvat on otettu tuotteen ostoaikoihin, joten ihon kuntokin on tuolloin aika vahvasti huomattavissa. Voiteen peittävyys on kevyt, mutta tehokas! Jotenkin ensisipaisulla ei uskoisi, mutta kun tuotteen levittää kunnossa, on tulos todella mieluinen. Sopivat kevyt ja ohut kerros, mutta silti tarpeeksi peittävä! Molemmat kuvat ovat valitettavasti tarkentuneet kasvojeni sijasta silmälaseihini, mutta oleellisin tulee ilmi. 





Tuotteen levitys oli hieman erikoinen prosessi, ja aiheutti ainakin meikäläisellä hieman hankalalta. Tuote nimittäin imeytyi ihoon todella nopeasti, ja jos aikailin sen levityksen kanssa, jäi homma ihan puolitiehen. Mitä nopeampi olet, sitä riittoisampaa tuote on! Tuotetta riittää pieni tippa koko kasvoille, kunhan totut sen levittämiseen. Minulle suositeltiin sivellintä tähän toimitukseen, mutta olen aivan liian pikainen sellaiseen. Sormeilen koko naaman siinä ajassa, kun kosmetologi väsäsi sitä siveltimellä leukaluuhuni testimielessä. 

Tämä tuote tuli siis vastaan Kicksissä, myyjän suosituksesta. Ja voi taivas, mä olen kyllä niin rakastunut. Saatavilla oli kaksi sävyä, ja minulle oli sopiva se vaaleampi. Hieman epäilin, koska tuote näytti purkista tultuaa todella vaalealta, mutta tasoittui ihonsävyyni todella kauniisti! Varsinkin tuo ihoni punaisuus hävisi todella tehokkaasti, olen ihan todellakin erittäin tyytyväinen. Sanoinko jo että olen rakastunut...? 

Ihon kunto tänäaamuna. Mikälie saa kaulani näytämään lähinnä kuolleelta.. Sävyero ei ole ihan noin huikea :D


En oikein huonoja puolia tästä tuotteesta edes ole keksinyt. Ehkä aluksi häiritsevintä oli mieto tuoksu, ja toisaalta taas kevyt kuulto, joka jää iholle. Tuossa ylläolevassa tämän aamun kuvassa minulla on vain pohjustusvoide ja tämä päivävoide. Joskus käytän vielä puuteria lisänä, kun tuntuu että iho jää liian kiiltäväksi. Toisaalta, sen voisi olettaa myös suloisena kuultamisena, mutta en halua nenäni kuultavan milläänlailla. :D Ehkä kaikkeen tottuu, "normaalilla" meikkivoiteella taas en ikinä käytä puuteria, ellei kyseessä ole jotkut todella hienot juhlat ja useita tunteja töitä. Tuo pohjustusvoide-päivävoide -setti toimii aika hyvin, kun pohjustus tasoittaa kivasti ihon pohjaa ja tekee siitä mattaisen. En oikein tiedä onko nämä varsinaisesti edes mitään huonoja puolia. :D

Lopputulemana, suosittelen ehdottomasti! Itsekin käytin aluksi näppyjen peittämiseen vähän tyrkympää peiteainetta, mutta ajan kanssa sitäkään ei ole enää tarvinut muuten kuin tummille silmänalusille.

Onko teillä ollut käytössä vastaavia tuotteita?

tiistaina, helmikuuta 24, 2015

NOUSE YLÖS! BY KUKKA LAAKSO

Toimistotyöläisen käsikirja odotti minua kotona eilen sinne selviydyttäni. Osallistuin muutama viikko sitten Life:n -facesivun arvontaan, ja sieltähän se voitto napsahti lyhyelle ja ytimekkääälle vastaukselle: Työmatkapyöräily! <3 No, voin kertoa, että eilen oli kyllä niin p***a pyöräilykeli, että tänään vettä sataessa ihan kiltisti pyysin vain miestä heittämään Ellan päiväkotiin ja minut töihin. En usko että nämä tästä tänä keväänä (tai minään muuna keväänä...) mihinkään muuttuu, joten aion ihan reippaasti pyöräillä töihin tän hiukkasta reilun viiden kilometrin matkan kelistä välittämättä. Tänään oli pari tekosyytä matkassa.Okei, ne ei ollu tekosyitä, mut ku Kekkonen kerta sanoo...

Luin eilen muutaman ensimmäisen sivun kirjasta, ja rakastuin täysin. Jo ensimmäiset sanat lukijalle veivät sydämeni, ja oli ihan pakko vaihtaa laukkuakin, että kirja mahtuu matkaan. On muuten kompaktiissa koossa, mun laukut ei niinkään. Eniveis, en ole päässyt vielä juuri huokausta pidemmälle kirjassa, mutta palaan ihan varmasti asiaan myöhemmin! 


Kyseinen opus makailee tuossa työpöydälläni, ihan tuossa näppäimistön vieressä. Onneksi Kukka on valinnut noin onnellisen kuvan kanteen, eikä tarvi potea huonoa omatuntoa syyttävän katseen tiimoilta. ;)

Kukalla on myös tuo Alku-valmennus, joka kiinnostaisi mua ihan hirveästi. Onko siellä ruutujen takana sitä kokeilleita? Tahtoisin kuulla vähän kokemuksia, vaikka tuloksiin uskon kyllä muutenkin paleota jonkun verran mukailleena. Jotenkin se sisältö kiinnostaa niin paljon, ihan vaan puhtaasta mielenkiinnosta, vaikkei ehkä oma mieli ole vielä ihan niin hallinnassa, että uskaltaisin lähteä vielä kokeilemaan. Treeni-intoa alkaa kuitenkin taas löytyä, kiitos tuon kirjan tuossa vieressä tuijottamassa minua, ja muistuttamassa siitä, että istun kahdeksan tuntia päivässä. Ja että edes tunni hikitreeni ei korvaa työpäivän aikana istumista.

Jes, aktiivista tiistaita kaikille!

maanantaina, helmikuuta 23, 2015

IHANA ANNA JA OSCARIT

O-M-G. Nyt oikein kunnon teini omg, nimittäin spottasin juuri jotain niin ihanaa, että pakko jakaa teillekin. Anna Kendrick ja viimeöiset Oscarit, ja kun lyöt ne yhteen niin saat jotain täydellistä. Mä en kestä! Mekko, siis varsinkin tuo yläosa, ja kauniisti laskeutuva helma (eli koko mekko) ja tuo kampaus ja meikki ja AH! Kiitokset vaan Meeri I'd rather hair you now -blogin takana!






Löytyikö teille suosikkia Oscareista?

LUONTOA KERROSTALOON TAPETISSA

*Postaus on toteutettu yhteistyössä Decta Oy:n kanssa.

Olen tässä alkuvuoden aikana kokenut helpoimman ja vaivattomimman tapetointiprojektin ikinä. Vaikka jokin aika on jo tästäkin kulunut, hykerrän tyytyväisyydestä edelleen. Sain aivan mahtavan tilaisuuden tehdä blogiyhteistyötä tapetoinnin merkeissä yhteistyössä Dectan kanssa. Elena Kokkala kävi nimittäin tapetoimassa äitipuoleni T:n luona blogiyhteistyönä erään seinän uusiksi.

Käykää kurkkimassa täältä vanhasta postauksesta hieman lisää faktatietoa Dectasta!


Kyseessä oli uusi asunto, jonka olohuoneessa komeili kaunis Vallilan Sara -tapetti, mustana. Okei, tosi hieno, mutta kun sitä oli kahdessa makkarissa vielä kahdessa eri värissä, ja olohuone kohtuu pimeän oloinen, ei mietintää kauaa vaadittu. Tilalle jotain vaaleampaa, raikkaampaa ja äitipuoleni tuntien jotain luonnonläheistä. Tapettikirjoja selaillessamme tiesin suunnilleen mitä olimme etsimässä, mutta tottakai homma ei ole ihan yksinkertainen. Dectan sivut ovat ihanat, ja aivan mieletöntä päästä näkemään tapetteja ihan niinkuin seinillä, vaikka valokuvia ovatkin. Pinta on niin erilainen, ja saattaa löytää jotain, mitä ei todellakaan olisi välttämättä ajatellut "pienessä" tapettikirjassa. Kurkkaa siis Dectan mallistot, ja kun lempparit on löytyneet, voitte soitella Dectalle ja kysyä mistä voitte kyseisen tuotteen käydä hakemassa. Kätevää, eikö?

Decta Oy on lahtelainen tapettien maahantuoja ja tukkuliike, ja he edustavat saksalaista Marburgin tapettitehdasta. Heidän tapettejaan myyvät rauta- ja sisustusliikkeet kautta maan, mm. K-Rauta, Kodin Terra, Starkki ja Värisilmä -liikkeet ja tuotevalikoima vaihtelee liikkeittäin ja paikkakunnittain. Decta myy tapetit jälleenmyyjien kautta. 



Ottakaa huomioon, että tämä yllä oleva kuva on otettu illalla, joten kaikkialla säteilee tämän mustan synkkyyden ympärillä.

Lupasin Dectan väelle, että hoitelen vanhan tapetin alta pois, ja tästä alkoi se kaikkein helpoin osuus. Tai no, ainakin toiseksi helpoin osuus. Tapetti lähti seinästä nimittäin kokonaisina paloina, siis täysleveinä ja täyspitkinä. :D Homma oli ohi kymmenessä minuutissa. Siitäkin suurimman osan vei valokuvaus... Mutta tulos oli jo tässä vaiheessa aivan mieletön olohuoneen valoisuuden kannalta! Pimeä nurkka oli poissa, ja tilalla avara, valoisa olohuone. 


Viimeistelyt jätettiin suosiolla sen osaavalle, Elenalle. Listat olivat kiinni seinässä jollain ihme taktiikalla, emmekä saaneet niitä pois millään. Ne siis saivat jäädä. Elena poisti ylimääräiset tapetit ja alkoi laittamaan uutta paikoilleen. Pohja oli onneksi hyvässä kunnossa, ja varmaan uusittu juuri ennen vanhan tapetin laittamista. Tapetin laitto listojen kanssa ei ollut mikään ongelma, tapetti vain  leikattiin listan päälle siististi. 


Homma sujui kuin tanssi, varsinkin kun itse sai vain istua vieressä ja katsella. Ja viihdyttää koiraa. No, omia töitähän tein siinäkin samalla, ja tottakai niinkin tärkeässä roolissa, kuin kuvaamassa. :D  Tällaisen tapetin kohdistus on muuten aika mielenkiintoista... :D Elena sai tapetin kuitenkin aivan mielettömän nopeasti seinään, ja homma oli kokonaisuudessaan ohi muutamassa tunnissa. Mahtavaa työtä!

Tämä tapetti oli jotenkin hämmentävän kaunis tällaisella vähän isommalla pinnalla. Eniten itseäkin miellyttävistä asioista oli kuitenkin sen valoisuus ja yksinkertaisuus. Mustan tapetin syödesä kaikki valo ympäriltään, tämä vaaleampi kaunotar toi olohuoneeseen niin valoa, kuin tilan tuntua. Kuten Elenakin tästä sanoi, ettei valitsisi kotiinsa, mutta nyt isolla pinnalla tämä näyttää todella hyvältä!


Myös minua odottaa kotona vielä toinen tapetointiprojekti, tosin se saa odottaa vielä sitä päätöstä, että muutetaanko tässä johonkin. Minä haluaisin, koska keittiötämme kohtaa minulla on aika synkkä vihasuhde. Olen valmis luopumaan vastaremontoidusta kylppäristämme, kunhan saan ju*****ta edes ihmisen näköisen keittiön. Vihasin tuota asuntoamme joku kun sinne ekan kerran kävelin, mutta silloin oli pakko saada, ja sen piti olla vain väliaikaista. Ja olemme asuneet tässä nyt yli kaksi vuotta. Se on minulle jo ennätys, olen kova muuttamaan. ;) Luulempa kuitenkin, että ihana varastossa odottava tapettimme saa odottaa uutta osoitetta, koska en tohdi jättää sitä tähän nykyiseen murjuun.

Eniveis, äitipuolelleni tämä valittu tapetti oli aika varma valinta, kun se tuli vastaan Dectalla tapettikirjoja selaillessa. Tämä oli heillä juuri laitettu myös vanhaan, myytyyn omakotitaloon, joten tätä oli ehdottomasti saatava myös uuteen asuntoon. Rakkautta herättävä tapetti siis.


Tuhannet kiitokset Dectalle yhteistyöstä, minulla on nyt erittäin onnellinen äitipuoli! <3 Ja samalla minäkin olen enemmän kuin onnellinen, olo on todella etuoikeutettu, kun pystyin tarjoamaan jotain tällaista läheiselle ihmiselle. Superisti kiitoksia Dectalle myös erinomaisesta palvelusta, ja minun pikaisten liikkeitteni hyvästä handlaamisesta! :D Ja hei, Elena tekee tapetointeja myös yksityisille, joten jos tapetti löytyy, muttei tekijää, löydät hänen yhteystietonsa täältä!

Etten ala toistamaan liikaa itseäni, mikäli olet kiinnostunut selaamaan Dectan ihania tapetteja, suuntaa heidän nettisivuilleen! Siinä vanhassa postauksessa on myös muutamia tapetteja kuvattuna, ja ohjeet miten pääset niihin käsiksi!

https://www.facebook.com/decta.fi?fref=ts 
Tykkää myös facebookissa! 


psssst. Muista käydä tykkäämässä myös mun blogin facesta, niin pysyt kartalla menosta ja mieningistä! Stay tuned!! 

sunnuntaina, helmikuuta 22, 2015

ONNEA ON ISO KASA MUMMEJA!

Huomenta taas! Se olis sunnuntai, ja tän viikon seitsemäs ja viimeinen duunipäivä. Vielä oli 13 työpäivää putkeen, ja sit olis se kuuluisa vapaapäivä. Sit vähän helpottaa. Onneksi tää kahden työn yhdistelmä on aika rentouttava, mitä nyt olin niin pystyyn kuollut eilen, ettei ollut mitään toivoakaan pöyräillä eilen töistä kotiin. Mutta ihan tunnollisesti pyöräilin töihin, pyörä jäi sinne seisomaan lumisateeseen. :D Varmasti oikein mukava kotimatka tänään, kun on vähän satanut lunta tuon jään päälle...

Eilen tein muuten aika pahan mokan oman jaksamiseni kannalta. Minähän kun en mitään kahviloiden ja kauppakeskusten litkuja juo, ja tyhmänä jätin kotona kahvit juomatta, niin voitte arvata nukuinko puoliunta koko päivän. Yllättäen sain jotain töitäkin siinä tehtyä, mutten ole ihan varma kuinka aivot narikassa siinä sitten oltiin. Tänään ihan suosiolla litkin aamukahvini, ihan sama millainen kofeiinikoukku tästä sitten tulee. Vain pekoni puuttuu..

Meillä onkin taas pikkumuru kipeänä, joten ei voi muuta kuin kiitellä tätä tilannetta, että mummoja on samassa kaupungissa useampi valikoimassa. Miehellä on viimeinen viikko Lahden Hierojakoululla, jonka jälkeen hän siirtyy D'lux -kampaamon tiloihin tekemään hierojan hommia. Voin lämpimästi (ja ihanan puolueellisesti) suositella! Eniveis, aika mahdoton tilanne jäädä lapsen kanssa kotiin. Samoin itsellä, mulla on kouluttaja (=ystäväni) paikalla enää tämän viikon, ja sen aikana pitäisi opetella handlaamaan niin trafi kuin työpaikan järjestelmät, ennen kuin hän siirtyy Helsinkiin. Eipä siis muuta kuin soitto mummille, ja tyttö hoitoon. Onneksi miehellä on aika vaihtelevat työajat, joten ei tarvitse mummillakaan koko päivää olla. 


Ah, onneksi tänään sai edes nukkua pitkään. Meidän takuuvarma herätyskello kipittää herättämään yleensä seitsemän ja kahdeksan välillä, mutta tänään soi kyllä äipän oma kello paljon ennen mukulaa. No, yhdeksältä, ja puoli kymmeneltä oli pakko mennä katsomaan vieläkö tuo on hengissä, vai tehdäänkö siellä pahojaan. Nope, nukkumassahan tuo oli. Ai tätä autuasta päivää, nukuin varmaan 11 tunnin yöunet. Ei tarvinut illalla ihan hirveän kauaa unta hakea. :D Nyt jos sitä kuitenkin suuntaisi töihin, tänään vain viiden tunnin päivä! <3 

Ihanaa sunnuntaita kaikille! 

lauantaina, helmikuuta 21, 2015

JEIJ, VIIKONLOPPU?

Huomentaa!! Eka kokonainen "oikea" työviikko takana, ja ah, että mä olen innoissani! Tänään ja huomenna on suuntana Kookenkä, tällainen toinenkin viikko on putkeen, mutta sitten mulla on jo toinen päivä viikonlopusta vapaa. Hieman on epävarmaa miten jaksan tämän putken, mutta koitan pysytellä positiivisena. Työnkuvat ovat todella erilaiset, ja samoin työkaverit. Toisessa on pelkkiä miehiä, toisessa pelkkiä naisia. :D Tosin käytännötkin ovat todella erilaiset, toivottavasti en ole kohta ihan sekaisin kaiken kanssa. 


Eniveis, jotenkin on kyllä vähän väsynyt olo, enkä ihmettele. Ihan varmasti tällaiseen normaaliin elämään tottumiseen menee aikansa, onneksi kuitenkin mieliala on ihan kiitettävästi mukana. Pukeutumisenkin kanssa olen alkanut villiintymään, ja ei enää yhtään tee mieli pukea pelkkää mustaa päälle. Eilenkin huitaisin töihin punaisessa pikkujoulumekossa, kun ei vaan yksinkertaisesti huvittanut laittaa mustaa mekkoa päälle. Mutta eipä tuo haittaa, mä olen enemmän kuin tyytyväinen. Kunhan tämä vyötärö tästä alkaa taas pikkuhiljaa kaventua, niin saan taas tuota vanhempaa karderoobia kavettua päälle kaapista. Ja voin kertoa, värejä riittää. 

En tiedä pitäisikö ihan suosiolla vaan juoda tuota kahvia niin ei ehkä haukotuttaisi koko aikaa, mutta kun en haluaisi mitenkään kahviriippuvaiseksi. Jotenkin tuo tee ei vaan toimi samalla lailla! Huh, mutta nyt töihin, toivotaan, että pyöräily piristää! 

perjantaina, helmikuuta 20, 2015

SAAKO VÄHÄN HAAVEILLA?

Minut on syövytetty. Olen ajatunut pahoille teille, nimittäin nettishoppailemaan. Heti kun on töissä, tulee sellainen valheellinen tunne että olisi muka rahaa ja tekee mieli shoppailla. Note to self: älä.

Mulla on tapana aina vähän seota shoppailusta. Tai siis varsinkin aleshoppailusta. Jopa minun itseni naurettavana pitämän tapa "kato miten halpaa!!!" on omassa päässä aika tiukasti. Sekoan, kun löydän jotain ihanaa alennuksesta. Ja sitten löydän jotain vähän vähemmän ihanaa, mutta silti kivaa, niin ostan sen vain siinä samassa huumassa, enkä käytä sitä ikinä. Mulle on jo jokunen kerta käynyt niin, varsinkin nettishoppailun kanssa. Onneksi tähän asti olen tiedostanut, että siinä rahassa ei hirveästi kieritä, joten ihan turha edes haaveilla. Joten en ole haaveillutkaan... Mutta puhuinko mä jotain jostain säännöllisestä kuukausipalkasta? Niin....

Mekko täältä
Tämä kaunotar tuli ihan vahingossa vastaan selattuani puoli tuntia Nellyä... Kun ystäväni tuossa vieressä (ei, mä en selaa nellyä työajalla....) kysyi mihin sitä tarvin, selitin tämän hänelle (=itselleni) nanosekunnissa. Noku yrittäjänaiset ja plaaplaaplaa. Ja mä uskoin sen heti! Ja tilasin heti perään... Mutta hei, kurkatkaas tuolta linkistä minkä hintainen se oli, ei nimittäin ollut sillä pilattu! Ja se tuli ihan oikeasti tarpeeseen. ;) 

Enivei, mä tarvisin oikeasti vaikka ja mitä, kun tämä koko tässä sattumoisin on nyt hieman kasvanut. Mekot on tällä hetkellä mukavin vaihtoehto, en voi sanoin kuvailla kuinka hyvin viihdyn sukkahousuissa ja villamekoissa.. Ja korkkareissa, ihanaa kun ei tarvi enää seisoa koko päivää, niin voi sitten ne pienet hetket kipitellä korkkareilla. Ihanaa! 

Huomenna koputtelee nurkan takana Kookenkä, molempinä päivinä itseasiassa. Onneksi se on niin erilaista työtä, että saa vähän vaihtelua vaikka pikkaisen väsyttääkin. Pyöräily myös piristää aina, ja tuo 4kilsaa on viel ihanan kevyt matka, työpaivän jälkeenkin. Onneksi huomenna saa edes nukkua reippaasti pidempään, vaikka luulen, että kaadun sänkyyn ihan normaalisti siinä yhdeksän, kymmenen aikaan. 

Uh, puoltoista tuntia enää. Katsotaan kuinka paljon ehdin shoppailla vielä, kun on nin hiljasta. Ja perjantai ja kaikkea... Ihanaa viikonloppua kaikille!

SAAKO VÄHÄN RAKASTAA HELSINKIÄ?

Mä en oikein tiedä missä mä haluasin todellisuudessa asua. Mä olen muuttanut todella usein sen jälkeen, kun muutin omilleni 17-vuotiaana. Tämä on nyt yhdeksäs asuntoni, ja tässä olemme asuneet yli kaksi vuotta. Laskekaa siitä... Parhaimmillaan olen viettänyt yhdessä asunnossa 3 kuukautta, senkin tehnyt kahdesti. Olen ehtinyt tällä aikaa asua Lahden, kotikaupunkini lisäksi Heinolassa ja Sysmässä ja Sysmällä on erityinen paikka sydämessäni. Aivan ihana kesäpaikka, ja siellä olen viettänyt isäni luona hyvän tovin lapsuudestani. 



Olen kuitenkin aina haaveillut myös suurkaupungin sykkeestä. No, en kuvittele saavani sitä Helsingistäkään, mutta haaveilen siitä, että arkenakin viikolla on ihmisiä ja valoja, ja mahdollisuus saada haluamansa vaikka keskellä yötä. Tai ainakin melkein. Että voin saada ihanan brunssin keskellä viikkoa, ja okei, olen vähän rakastunut metroonkin. Tämä on täysin peräisin ystävältäni, mutta pakko myöntää, houkuttaa ihan pikkaisen enemmän kuin Lahden paikallisliikenne. Ja ne portaat on maailman paras pepputreeni, joka päivä! 


Ja toisaalta taas veri vetää maalle. Kesä omassa kodissa, joka on järvenrannalla, tarpeeksi kaukana kaikesta, mutta kaikki tarpeellinen kuitenkin saavutettavissa. Kukkapenkkien istutusta, ruohonleikkaamista, pihan suunnittelua ja toteutusta, talon maalaamista... Ai että mulla on ikävä sitä kaikkea! 

Ehkä joku kesät maalla, talvet kaupungissa -systeemi voisi olla kiva. Ja siis ymmärrän todellakin näitä mökkiläisiä jotka ruuhkauttavat nelostien jokaikinen kesäperjantai. Vaikka rakastankin myös lumitöitä, en välttämättä haluaisi nousta neljän viiden aikaan aamulla kolaamaan pihaa ja valmistautumaan tientukkeisiin, että ehdin ajoissa töihin. No, olettaen, että olen silloin vielä säännöllisessä päivätyössä. Koskaan ei tiedä. :D Mutta hei, onko parempaa, kuin viikonloput vaikka niissä lumimaisemissa, pihaa kolaten ja luonnosta ja hiljaisuudesta nauttien. En usko. Mä ehdottomasti tahdon, kun mahdollista, jonkun pakopaikan, jossa pääsen rauhoittumaan ja rentoutumaan tämän kaiken kiireen keskellä. 

Okei, tämä brunssi edustaa kaikkea sitä, mitä minä en. Hiilareita ja sokeria. :D Missä pekoni ja kananmunat?

Nyt yksi parhaista ystävistä on muuttamassa Helsinkiin. Tai no, Espooseen, töiden perässä. Minä olen saanut hänen paikkansa täällä Lahden konttorilla, kun hän vaihtaa saman firman pääkaupunkiseudun konttoreille. Olen todella onnekas työpaikan suhteen, mutta samalla joudun luopumaan ihanasta ystävästäni, joka tosin varmaan ravaa täälläkinpäin aika tiheään tahtiin. Hän toteuttaa unelmiaan, ja minä olen ehkä ihan pikkuisen kateellinen, vaikka samalla niin onnellinen hänen puolestaan. Olenhan minäkin toteuttanut unelmiani, vaikken vielä tarkkaan edes tiedä mitä haluan. 

torstaina, helmikuuta 19, 2015

KIIREISIÄ AIKOJA

Heippa kaikki! Bloggaaminen jäänyt vähemmälle ja plaaplaa, ketä kiinnostaa. No mua! Uusi työpaikka on kyllä ottanut omansa, ja eniten on ollut säätämistä tietysti päivärytmin kanssa. Kun olet tottunut tekemään töitä verkkarit jalassa ja tukka hätänutturalla koko päivän, on kovin outoa valmistautua töihin (mulla menee 2 tuntia+matkat...), että ehdin hoitaa vähän duuniposteja, yrittäjänaisia, facebookkia, meikkejä, tukkaa ja aamukahvia. Niin ja tietysti tuota 3-vuotiasta siinä sivussa. 


Illalla kun tulee kotiin, alkaa kutakuinkin seuraava työvuoro. Pyykit, tiskit, ruoka, muksu nukkumaan. Jonka jälkeen alkaa kolmas työvuoro, kun puran duunin sähköpostit ja hoittelen yleensä myös vähän lisää yrittäjänaisten juttuja ja facea ja blogeja. Ah, muuta onhan viikonloput! Ainiin, mutta sitten on se Kookenkä, jossa olen tänäkin viikonloppuna molempina päivinä. Pari viikkoa tätä, jaksaa jaksaa! Sitten vähän helpottaa, kun ei ole kun yksi vuoro Kookenkäilyä viikonloppuna. ;) 

Paukut on aika loppu illalla, ja nuo allaolevat kuvat kuvaa aika hyvin tätä töissä vs. illalla kotona -tilannetta. Enkä yhtään ihmettele, ja jotenkin jopa nautin tästä. Tai siis todellakin nautin tästä! Työ on ihanan rentoa, työkaverit tuttuja ja työssä uusia haasteita. Nukun kuin tukki, taloudellinen tilanteemme alkaa vihdoinkin hieman tasaantua viime vuoden sotkujen jälkeen (oman firman perustaminen, miehen opinnot..) ja myös tulevaisuus alkaa pikkuhiljaa tuntumaan taas mahdolliselta. Minulla on pitkästä aikaa todella hyvä olo, vaikka tekemistä ja järjesteltävää piisaa.



Iho on muuten jostain syystä ollut aivan jäätävän hyvässä kunnossa! Muutamia pikkunäppyjä lukuunottamatta iholle ei tarvisi tehdä oikein mitään. Mikä on siis yllättävää, koska luulisi että tällaisien elämänmuutosten keskellä ihokin reagoisi jotenkin. Mutta ei. Mun vesihaastekin jäi  hetkeksi tauolle, mutta jatkuu edelleen vähän rennommalla otteella. Vettä tulee juotua paljon enemmän, kun istuu siinä toimistotuolissa vesipullo vieressä, ja olettaen että sitä on aikaa käydä myös täyttämässä. Tulee muuten myös syötyä ihan pikkuisen säännöllisemmin! Varsinkin kun ystävä on työkaverina ja pitää huolen ruokailuajoista. Se hiton keksipurkki siinä kahvipöydällä saisi kyllä mennä sanonko minne. 

 Eniveis, nyt on kuitenkin pakko luovuttaa tältä päivältä. Kunhan tähän normaaliin arkeen alkaa tottua, niin niitä rakojakin tälle bloggaamiselle alkaa löytyä. Älkää kuitenkaan pidättäkö hengitystä... :D

NYT MYÖS FACESSA!

Heippa kaikki! Tulin jakamaan ilouutista, nimittäin olen saanut vihdoin ja viimein tehtyä sivut blogille myös facebookiin! Käykääs kurkkimassa uudet tuulet myös siellä päin, sinne jaan myös kiinnostavia linkkejä aiheeseen liittyen ja tietysti kaikkea ajankohtaista!

Siirry tykkäämään tästä


pssst, jos hää-ja juhlabloggailu kiinnostaa, niin kurkkaa ihmeessä myös firman face-sivut!

keskiviikkona, helmikuuta 11, 2015

LÄHES EPÄTODELLISTA

Huhheijaa mikä viikko! Niin paljon on ehtinyt viikossa tapahtumaan, ettei mitään järkeä. Yrittäjänaisten juhlat on nyt juhlittu, ja hienosti meni. Oli hauskaa päästä oikein iltapukujuhliin, mutta olihan ne 70-vuotiaan yhdistyksen näköisetkin, jos nätisti sanotaan. Ja bändi oli ihan järkyttävä, ei ihme että porukka kyllätyi tanssimaan puoliltaöin ja jatkoille lähdettiin baariin... Tosin minä en lähtenyt, vaan olin siinä vaiheessa jo ihan done korkkareissa kipittelyyn. Hyvät kekkerit, uusia ihmisiä ja kivoja uusia kontakteja! 



Mutta sitten mulla onkin jotain ihan muita uutisia, nimittäin kirjoittelen tätä postausta uuden työpaikkani taukohuoneesta! Mä sain ihan ohittamattoman tilaisuuden hakea työpaikkaa, jonka ystäväni jättää, enkä missään nimessä voinut tätä ohittaa. Näin vuoden yrittäjänä pamppailleena on aivan ihanaa saada vähän taukoa (äitiysloman sijaisuus), säännölliset työajat(!!!!<3) ja säännölliset kuukausitulot ennenkaikkea. :D  Olen koko ikäni tehnyt kaupanalan töitä, enkä voisi enempää niitä työaikoja inhota. Koskaan et tiedä muutamaa viikkoa pidemmälle vuorojasi, mutta ah, näin nykyisenä toimistotyölaisenä 9-17 ma-pe on aivan jäätävää luksusta. Koko alkuviikon olin vain aivan järjettömän fiiliksissä, mutta tänäaamuna, ekana työpäivänäni minussa vallitsi täydellinen rauha ja onni. Mä olen aina sanonut, että olen kahdeksasta neljään -ihminen, mutta tämä 9-17 kelpaa ihan yhtä hyvin. ;)


Siispä vähintään skumpan aiheinen juttu, kuva tosin Yrittäjänaisten juhlista. Ah, katsotaan miten tämän blogien päivittelyjen käy, riittääkö kaikki aika. Sen verran ainakin nappasin jo heti alkujaan pois, että jätän juhlasuunnittelun toistaiseksi pois, mut katsotaan kääntyykö kelkka jossain vaiheessa. Oma yritykseni on kuitenkin ehdottomasti prioriteetti ykkönen. Jotain piti tiputtaa jo entisessä tilanteessa pois, saati nyt kun otin vastaan vielä päivätyönkin.

Eniveis, töitä jatkamaan, palataan taas! :)