torstaina, tammikuuta 29, 2015

COCOVI RAAKASUKLAAN VALMISTUSPAKKAUS

Uh, makeanhimoissani suuntasin eilen  Ellan kanssa hakemaan kaupasta CoCoVin raakasuklaan valmistuspakkauksen. Olen kerran aiemminkin tämän tehnyt, ja pariin otteeseen kokeillut myös Leaderin versiota. Molempi parempi, ei oikeastaan juuri eroa maussa, saati hinnassa. 



En ole ennen oikeastaan ymmärtänyt sitä, miten joku voi tulla tyytyväiseksi parista palasta suklaata. Edes raakasuklaan kanssa. Eilen illalla tämän valmistuttua maistoin ehkä kolmasosan yhdestä palasta ja mies söi loput, ja voi härreje miten ölköä! Tosi hyvä ensivaikutelma, voin kertoa että tänäaamuna ei ollut ollenkaan samanlaisia fiiliksiä ja kokonainen konvehti upposi helposti ennen aamuteetä. ;) Kannattaa siis antaa massan kunnolla kovettua ennen maistelua! 

Eniveis, pakkauksen mukana tulee oikeastaan kaikki tarvittava. Tarvitset ainoastaan isomman astian ja sinne kuumaa vettä (hanan lämpöisin riittää), sekä toisen kulhon jossa saat ainekset sekaisin. Ja no, lusikan. 

1. Sulata neitsytkookosöljy vesihauteessa nestemäiseksi. 
2. Sekoita kookosöljy ja agavesiirappi kulhossa, ja lisää perään loput ainekset. 

Kuiva-aineet ovat kaikki samassa pussissa, joten tässä keississä on kolme liikkuvaa osaa + goji-marjat ja kupit. Ja oikeastihan sillä ei ole mitään väliä missä järjestyksessä ne ainekset sinne isket, minäkin heitin ensin osan kookosöljystä ja kuivat aineet, ja sitä mukaa kun loppu öljy suli, sitä perään. Ai mitenniin malttamaton? 


Pikku-apuri oli tottakai mukana innokkaana puuhaamassa, en siis ollut ainoa malttamaton. Suklaamössö ei todellakaan jää noin tahmeaksi, tämä on work-in-progress -kuva. Lopun öljyn jälkeen massa jää hieman löysäksi, kohtuu helposti lusikoitavaksi. Aika vakaa käsi saa olla, jos sotkematta haluaa tän setin suorittaa. Kupit tulevat aika täyteen, osa tietty vähän vähemmän ja toiset vähän enemmän täyteen. 

   
Ja no hei, onhan tää ihan tajuttoman hyvää. Ei ollekaan niin kitkerää, kuin tummasta suklaasta voisi olettaa. Lisäksi raakasuklaassa on 10% sen painosta antioksidantteja, mikä on ihan järjetön määrä, sekä kaiken maailman muita superhyödyllisiä ominaisuuksia! Näitä voi siis huoletta vedellä aamupalaksi. ;) Paketin mukana tulee myös cocovin vihkonen, jossa on avattu tarkemmin raakasuklaan ominaisuuksia ja terveysvaikutuksia, ja tietty netti on pullollaan! Suosittelen tutustumaan!





Yhteenveton voin sanoa, että suosittelen todellakin kokeilemaan, jos mieli on tehnyt, muttet ole raaskinut. Naurettavan helppoa ja järjettömän hyvää! Karkiton putki jatkuu.... :) 

tiistaina, tammikuuta 27, 2015

ELÄMÄ HYMYILEE, VIHDOIN

Heippa kaikki pitkästä aikaa! Onpa ollut taas tuhoton kiire, pahoitteluni. Mulla olis vähän esiteltävääkin, kun saan siitä postausta aikaiseksi ja kuvat koneelle. Nyt en malta, joten ajattelin höpötellä ihan jonninjoutavia ja päivitellä kuulumisia. 

Mä olen saanut vähän jo elämästä kiinni. Tai oikeastaan aika paljon, mutten uskalla viel juhlia, ettei sitten tarvi taas pettyä. Saati alkaa stressaamaan taas kaikesta mitä pitäisi. Mutta enhän mä pety, kun en odotakaan mitään ihmeitä. Enkä ole varsinkaan aloittanut yhtään mitään. Olen kuitenkin saanut pikkuhiljaa kiinni liikunnasta, ja varsinkin siitä liikunnan ilosta, mikä joskus tulikaan. Se on palannut, ja on palannut myös halu kehittyä ja nähdä niitä tuloksia, mitkä liikunta saa aikaan! Muistelen lenkillä aina niitä fiiliksiä, jotka tulivat puolimaratonille harjoitellessa. Miten joka lenkki nosti kuntoa, ja miten joka lenkillä pääsin samassa ajassa pikkuisen pidemmälle, kuin viimeksi. Ah, mä niin ikävöin sitä fiilistä, ja sitä fiilistä aion tavoitella jatkossankin! 


Lauantaina olin kaverilla viettämässä hänen synttäreitä, ja tuo allaoleva näky tuijotti minua koko illan. Ja tiedättekö mitä? Mä vastustin! Se on jännä miten oman puolison sanat ei paina vaakakupissa yhtään niin paljon, kun taas jonkun muun tarkeän ihmisen sanat painaa ihan erilailla. Olin viime torstaina käymässä ihanan äitipuoleni luona, ja hän mainitsi juttelumme lomassa, että karkinsyönnistä ja sokerista kannattaisi luopua. Ja mitä minä tein? Olen siitä asti ollut syömättä karkkia, nyt siis viidettä päivää! Tuo alla oleva herkkukuppi meinasi pariin kertaa viedä minut mennessään, mutten ottanut edes ensimmäistä. Ette voi ymmärtää miten ylpeä olin itsestäni! Vaikka kuulostankin vähän pullalta. Tänään taidan hakea kuitenkin raakasuklaata, koska kaikkea muuta löytyy kyllä kotoa yllinkyllin, ettei vaan niihin tarvi sortua. Tai siis tyytyä. En voi sortua mihinkään kun en ole mitään aloittanutkaan. 


Ipponessa on tämmöinen kiva juttu (alla), joka mittaa kaikkea mitä satut tekemään puhelin mukanasi. Aika pelottavaakin, että nykyään on ihan ok, että koko ajan on paikannin mukana, mutta ei mennä siihen. Vaan iloitaan tästä nousseesta piikistä, joka sattui ilmenemään tuon eilisen lenkin aikana. Nuo keskiarvoluvut taas eivät ole lainkaan niin hemaisevia, mutta kyllä tästä noustaan niidenkin kanssa! Tänään ajattelin nimittäin tehdä about historiaa ja hakea Ellan päiväkodista kävellen. Matkaahan on huimat 2km, joten luulen selviytyväni. 

Olemme hakeneet Ellalle uutta päiväkotipaikkaa vähän lähempää, jotta myös hän jaksaisi kävellä tuon matkan itse aamulla ja iltapäivällä. Tuo 2km on varsinkin aamulla vähän liikaa, ja vähän liian hidasta. Meillä on pari toivetta tästä todella läheltä, ja olisin äärettömän onnellinen jo jompikumpi niistä natsaisi.. Tuo kauempikin kelpaa, mutta sinne keskitetään iltahoitoa tarvitsevat lapset, niin tuskin sinne joudumme. Sormet ristissä.. Senkin puolesta, ettei tarvisi aina viedä Ellaa autolla päiväkotiin! Koska voin kertoa, ettei todellakaan kiinnosta noina pakkasaamuina väsyneenä taapertaa kahta kilometriä kiukuttelevan 3-vuotiaan kanssa. Joo, se piristää ja plaaplaa. Ehkä sitten joskus. 

 Älkää antako tuon "tänään" hämätä, lukemat ovat eiliseltä.

Tämä hyvä fiilis saattaa johtua myös siitä, että vihdoin ja viimein mun katasrofaalinen kalenterini on hellittänyt, ja vain viikonlopuilla näkyy olevan äksöniä vielä seuraavan kuukauden. Ja toivottavasi aina, toki on ihan kiva viettää välillä niitä vapaaviikonloppujakin. Kookengässä on kuitenkin nyt hiljaisempaa ja minua ei tarvita, ja sehän sopii minulle! Ei sillä, minulle kirjoitettiin sinne juuri toistaiseksi voimassa oleva sopimus, joten meikäläinen on sitten kenkäkauppias päivään X asti, jee! Ah, se paikka on kyllä paratiisi. En voisi kuvitella parempaa paikkaa viettää tätä kylmää talvea, kuin iiiihanien kevätkenkien keskellä! Ah, kenkäfriikki ilmoittautuu.

Eniveis, jospa palaisin myöhemmin vähän ihonhoidon kanssa linjoille, katsotaan koska. Kivaa tiistaita kaikille! <3

maanantaina, tammikuuta 19, 2015

TEETÄ, VOITA JA SYMPATIAA

Heippa taas pitkästä aikaa! Kiireiden ja kipeilyjen keskellä onkin hyvä perehtyä vähän tähän parempaan hyvinvointiin, eikö? Aloitin eilen (hehheh) maidottoman ruokavalion, jotta pääsisin edes joskus eroon tästä räkätaudista ja limaisuudesta. Maitohan lisää limaisuutta, ja voi siis pitää yllä tätä flunssakierrettä. Tämä meinasi siis sitä, että bulletproof-kahvini sai väistyä, koska sitähän en ilman herajauhoa juo. Kahvi on pahaa. Onneksi tätä voi vetää myös tee-versiona! Vanha postaukseni aiheesta täällä, ja seuraavaksi luvassa vähän päivitetympää settiä! 


Oleellisena osana koko tätä bulletproof-systeemiä on nimittäin voi. Ja voitahan ei lasketa maitotuotteeksi, koska siinä on vain maidon rasva, ei sen (haitallisia) proteiineja. Kertoo mieheni, the kävelevä ruoka-info. Toinen oleellinen osa on tottakai tuo mct-öljy, joka on kookosöljystä eroteltua. Kiihdyttää aineenvaihduntaa jne. Googlettakaa, suosittelen! Myös youtubesta löytyy videot aiheesta, niitäkin suosittelen. 

Eli homman nimi on seuraava. Tarvitset: 

- 20-80 g Suolatonta luomuvoita
- 1 rkl MCT-öljyä (tai kookosöljyä)
- 4-5 dl Jotain hyvää teetä
- (Hunajaa)


Keitä teevesi ja hauduta noin 4-5dl valmiiksi teeksi. Heitä blenderiin valmis tee, ja perään voi ja mct-öljy. Blendaa huolella, unohda se lusikka. Me käytetään tosin nykyään maidonvaahdotinta, huomattavasti hiljaisempi vehje mutta hoitaa hommansa. Jos ei ihan uppoa, heitä sekaan vähän (luomu) hunajaa.

Eli nyt kun on sulateltu tämä voita kahviin setti, niin mikä hitto tämä voita teehen -systeemi on? Periaatteessa ihan samaa kamaa, mutta ilman niitä maidon haitallisia aineita. Nyt testään tätä, ja jos tämänkään ei toimi, alkaa voin keittely gheeksi. Olis nimittäin tän flunssan lisäksi pari ylimääräistä senttiä selätettävänä. 2,5 viikkoa aikaa Lahden Seudun Yrittäjänaisten 70-vuotisjuhlaan ja iltapuku ei mahdu päälle. Perkele. Katotaan sitten parin viikon päästä joudunko mekko-ostoksille. Voi ei...


Eniveis, tää oli jopa hyvää! Varsinkin tuon hunajan kanssa. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen setti, jos kaipaat kahvitonta energiaa aamuihisi! Ja minähän kaipaan, joten tällä mennään ainakin jonkun aikaa jatkossa. Katsotaan mitä saan aikaan, otin nimittäin viikonloppuna myös mitat itsestäni. Olis nimittäin paree alkaa senttejä tippumaan, alkaa olemaan ikävä vanhoja vaatteita. Eikös maanantai ole aina hyvä päivä aloittaa? Ei, siis mä en ole aloittanut yhtään mitään.

Mahtavaa maanantaita kaikille! 

torstaina, tammikuuta 15, 2015

TERVEISIÄ PEITON ALTA

Noniin, tässä sitä taas ollaan, kipeänä. Tietysti kun se jumppakärpänen iski niin se iski sitten kunnolla, ja tässä ollaan. Kannattaa ehdottomasti pitää muutaman kuukauden tauko reeneistä, ja sitten räjäyttää pakka päivittäisellä reenaamisella ja mielettömällä stressillä viikossa! Saa sitten onnellisena lojua seuraavan viikon mahtavan hedarin, yskän ja räkätaudin kanssa visusti peiton alla, jee! Tämä liikuntakauden räjäyttäminen alkuun kannattaa myös ehdottomasti suunnata siihen kohtaan, kun hommia olisi vaikka muille jakaa, uudessa duunipaikassa on juuri kirjoitettu soppari ja viikonloppuna tiedossa työkeikka, jota ei vaan voi perua tai siirtää. 

Että tällainen setti sitten tällä kertaa. Eilen vielä sopivassa lääkepöhnässä istuin yrittäjänaisten hallituksen kokouksessa kevyet kolme tuntia, ja voin kertoa että aikamoinen pakkelikerros oli naamassa etten näyttäisi ihan kuolleelta. Onneksi tuo kokous ei ollut millään lailla puuduttava, vaan meillä on todella hyvä hallitus koossa. Olen kyllä ihan superinnoissani tästä hallitustyöstä, ihanaa päästä uudistamaan 70-vuotista yhdistystä! 


Tässä meikäläinen vielä tiistaina aamupäivästä, kun lähdettiin miehen kanssa tekemään ekaa intervallia ikuisuuteen. Ilme ei ollut ihan yhtä onnellinen kyseisen treenin jälkeen, ei yhtään julkaisukelpoista materiaalia. Miehen intervallikello oli pettänyt ja 90sekunnin palautukset oli vaihtuneet 30sec palautuksiksi. :D Meikäläiselle se oli ihan pikkuisen liikaa, ja siitä jatkuikin koko loppupäivän tuskainen tappoyskä ja töissä löysi sitten kuumekin kotikoloonsa. Tänään olisi taas pitänyt raahautua töihin ja vielä pyörällä, mutta ehkä tämä äänesävykin puhui sen puolesta, ettei näin influenssakauden keskellä kannata lähteä koko Lahtea tartuttamaan. 



Ella-muru on mummelilla hoidossa, ja minä kaappasin miehen tietokoneen leffaa varten. Mies on koululla hieromassa, ja minä en todellakaan ole lastenhoitokunnossa. En ole oikein yhtään missään kunnossa. Makaan sängyssä peiton alla, leffa pyörii vieressä ja läppäri sylissä yritän pitää edes jotenkuten blogit hengissä. Vanhat DVD-levyt kätköistä, ja leffamaratoniin valikoitui ainakin Jadesoturi ja Transformers. Nyt pyörii ensimmäinen, saa nähdä sorrunko huomenna tilaamaan Netflixin, kun kovin monta katsomisen arvoista leffaa ei siitä laatikosta löytynyt. :D Ajattelin huomenna nimittäin keskittyä vielä paremmin peittoon, sänkyyn ja leffamaratoniin. Kerrankin vaan olla. En muista koska viimeksi olisin saanut vain olla.

Eniveis, nyt otan vaan hyvän asennon näiden tyynyjeni kanssa, ja varmaan nukhadan tähän ennen kuin mies ja tyttö kotiutuu. Ei haittaa! Pus, pitäkää hauskaa munkin puolesta! <3

sunnuntaina, tammikuuta 11, 2015

LOVE ME DO JA APULANTA!

Huhheijaa etten paremmin sanoisi! Olihan eilen sellainen päivä että oksat pois! Päivälle oli suunnitelmissa paljon, mutta vielä enemmän ehti tapahtua, ja jotkut ovat varmaankin jo vilkuilleet tuolta mun yrityksen blogin puolelta missä mennään. Nimittäin mun hääblogi Paulan Prinsessaunelmia on valittu Vuoden blogi 2015 -ehdokkaaksi!! 


Oh, en ollut uskoa silmiäni, kun aamulla heräsin ja menin äänestämään erästä bloggaajamorsianta kyseisessä äänestyksessä. Ensimmäinen ajatus oli jotain kutakuinkin "jumalauta mäkin olen täällä!"  Varmaan puoli tuntia meni ennen kuin tajusin mitä tässä ihan oikeasti tapahtuu ja kävin koneelta kurkkaamassa todellisuuden. Ja siellä, firman facebookin viesteissä oli kuin olikin viesti tuon Love Me Do -tapahtuman järjestäjiltä, jossa kerrottiin minun päässeen ehdolle. Seuraavan puoli tuntia kiljahtelinkin onnesta, en osannut yhtään odottaa moista kunniaa! Joten hei, käykää nyt ihmeessä äänestämässä mut sitten ainakin finaaliin! ;) 

Tämän pikku pommin jälkeen lähdettiin ystävän kanssa katsomaan Apulantaa Espoon Barona Areenalle. Kuvanlaatu on mitä on, koska ystävämme iPhone6 säesti meitä koko illan. Mulla oli -vaikka itse sanonkin - ihan hemmetin kiva meikki, ja ekaa kertaa oikein ärsytti pistää lasit naamalle! Olisin hetkenä minä hyvänsä voinut vaihtaa piilareihin, ja taidankin alkaa sellaisia pikkuhiljaa metsästämään ja asiaa tutkimaan. Niistä kun en tiedä yhtään mitään. 



Olimme ystävän kanssa aivan lavan vieressä toisessa rivissä, ja oli kyllä niin mahtavat näkymät! Vielä sattumalta olimme Tonin puolella lavaa, joten meillä oli todellakin ihan ensiluokkaiset paikat. Hypittiin ja jorattiin ihan huolella ystävän kanssa, ja päivällä tehty pikatreeni ihan todellakin tuntui jaloissa jo tuolloin, saati sitten tänään! Olen kävellyt kuin puupökelöiden päällä koko päivän, eikä oikein hetkeksikään voi istua tai jalat muuttuu ihan superkankeiksi! No, huomenna vasta sitten sattuukin, se on se toinen päivä jalkapäivän jälkeen kaikkein pahin. :D 


Ilta oli aivan kertakaikkisen mieletön!! Voin sanoa, ettei muuten haitannut yhtään nuo meidän naaman eteen parkkeeranneet paidattomat likaiset miehet soittamassa rumpuja... Koko kahden ja puolen tunnin setti oli kyllä niin mahtavaa tykitystä, ja kyllähän se piti Ilonan kohdalla itkukin tirauttaa. 


Ja no, koska mahtava ilta ei vain voi loppua puoli kaksitoista, päädyttiin vielä Lahteen takaisin ajeltuamme viettämään iltaa paikalliseen kuppilaan, minä tietty kuskina juottamassa kaverille vuosisadan krapulaa. ;) Kyseisen kuppilan dj-tarjonta on viimeisen parin vuoden aikana mennyt niin luokattomaksi, että taitaa tarvia etsiä uusi kantapaikka. Sen kerran kun harvoin käy ulkona haluaisin kuunella jotain muuta kuin ysärihittejä koko illan... Enkä liioittele yhtään, niitä tuli koko ilta. Mahtava päätös illalle, jos ymmärrätte sarkasmin. 



No, kuitenkin tuo päivä oli yksi parhaimpia pitkään aikaan, ja tuo aamuneljään asti venynyt baarikeikka on sekoittanut unirytmin niin tehokkaasti, että tähän aikaan tätä kirjoittelen. Mies saattoi hieman vihjaista, että aikaisemminkin saa käydä nukkumaan ja, varsinkin herätä ennen puoltapäivää. Ehkä huomenna.. Eikös vapaapäivinä saa ottaa vähän rennommin? Niitä kun tuntuu olevan harvassa näinä päivinä.. On molempien blogien tasokin laskenut niin paljon, että ihan hävettää tulla valituksi tuohon äänestykseen. :D Ehkä sen voittaa sitten joku hieman paremmin tasoa ylläpitänyt. :) 

Eniveis, jos sitä vaikka nukkumaan niin saattaisi huomenna ihan oikeasti vielä päästä ylöskin. Ellakin heräsi ilmeisesti taas vatsakipuihin, joten en taida kuitenkaan päästä ihan heti nukkumaan. Mutta hei, mahtavaa viikonlopun jatkoa (tai sen jämiä) kaikille! 

perjantaina, tammikuuta 02, 2015

LISÄÄ RAKKAUTTA!

Eikös se jotenkin niin mene, että kun johonkin rakastuu, sitä on saatava vain lisää ja lisää? Aina se  ei ole hyväksi, mutta nyt se on mielestäni perusteltua. Perheemme sai vähän aikaa sitten uuden jäsenen, johon rakastui varsinkin äiti ja tytär. Mieheltä ei edes kysytty, ja nyt kotiimme on rantautunut toinenkin moinen. Nimittäin Tangle Teezer. 



Muistatte varmaan tämä edellisen ystävämme? Tästä kun tuli hyvin vahvasti tyttären "uusi harja joka ei satu", oli pakko ostaa moinen myös itselle. Harja kun matkustaa Ellan mukana mummolat ja todennäköisesti myös päiväkotiin loman jälkeen. Enkä minä voi ottaa harjaa salille, koska se on Ellan harja. Joten omahan se oli hankittava. Ainoa ongelmalliseksi osoittautunut toiminta on hiusten kuivaus Tangle Teezerin kanssa. En sano sitäkään mahdottomaksi, mutta sanomattakin selvää, että kun olet tottunut tekemään jotain jollain tietyllä tavalla, sen muuttaminen on aina hankalaa. 

Karisman Clips sattui vielä tyrkkäämään tarjouksen kyseisestä kapistuksesta, juuri kun sellaiselle oli tarvetta. Myös uusia värejä oli tullut, ja minähän iskin silmäni heti tähän kaunokaiseen! Voiko harjaan rakastua? Kyllä voi! Ja tämä oli rakkautta ensi silmäyksellä. Ja pakko muuten sanoa, että mä en ole saanut alennusta blogin kautta, saati ilmaiseksi näitä tuotteita. Tämä ei ole maksettu mainos, mutta pakkohan se on hehkuttaa jotain mikä on vaan tosi hyvä.



Mutta eniveis, noista kynsistäkin vähän asiaa johonkin väliin, koska kynsissä on tällä hetkellä kaksi suurta rakkautta. Ja heti perään on todettava, että näkä kynsilakat ei syö budjettiakaan, joten stay tuned!

MIKSI VEDEN JUONTI KANNATTAA?

Hieman parempaa huomenta ruudun tältä puolelta! Mitä nyt tämä tappajayskä on levinnyt sellaiseksi että olen kaksi iltaa yksinyt keuhkojani pihalle verenmaku suussa, joten en ehkä kehtaa mennä töihin näiden viiden minuutin yskäkohtausteni kanssa. No enivei, ihanaa saada pari lepopäivää, jos vaikka ihan oikeasti ehtisi paranemaan jossain välissä. 

Mä olen ehkä maailman hitain aamutoimija, ja tämä oma firma on vaan hidastanut minua. Tarvitsen vähintään 1,5h jos meinaan saada hiukset ja naaman kuosiin, jos kummallakaan ei ole väliä selviän tunnissa. Jos tähän komboon lisätään Ella, lisätään aikaa vähintään puoli tuntia. Jokatapauksessa sellainen mukava valmistautumisaika on 1,5-2h, jolloin ehdin tehdä hieman töitä, juoda kahvit rauhassa, lakata kynnet ja laittaa perusjutut valmiiksi. Vaatetuksen kanssa minulla ei ole ollut ongelmaa, koska kaapista löytyy nyt ihan mukava kokoelma mekkoja ja hameita, joista päälle joutaa se joka on puhtaana. Tietysti vähän tilanteen mukaan: ihan lyhyintä ei töihin ja vähän siistimpikin mieluiten. Tuo ensimmäinen hennesin villamekko on nukkaantunut jo aika reippaasti ja näyttää aivan järkyttävältä spottivalojen loisteessa. Perhanan hennes-laatu, tekisi mieli ostaa toinen, koska se on vain täydellinen, mutta kun laatu on tuo, niin ihan turhaan. 

Tänään sain muutaman vapaatunnin yksin kotona, ihan kuten olen jo pidempään toivonutkin. Niin ihanaa olla kotona yksin, ilman että on yhtään mitään suunniteltuna. Mitä mä sitten oikein teen? Kuuntelen musiikkia, laulan liian kovaa, tanssin ympäri kämppää ja samalla siivoilen, litkin vettä ja säädän mitä sattuu. Ihan parasta. 




Mä muuten otin itselleni tavoitteeksi litkiä 3 litraa vettä päivässä, en muista mainitsinko siitä. Aloitin tämän jo jonkin aikaa sitten, mutta kaikkina päivinä ei todellakaan ole päässyt ihan niin pitkälle, mutta olen kahteenkin tyytyväinen. Ja siis tätähän saa ihan kaksin käsin juoda, että pääsee siihen kolmeen litraan päivässä! Eilen oli kotipäivä, joten ehdin kunnolla keskittymään siihen kuinka paljon tulee oikeasti juotua, ja kokoajan oli fiilis, että juon tätä liian nopeasti ja kohta huuhdon jokaisen solun kehostani, mutta ei, kellon vilkaisu taas kertoi että olin ihan hyvässä aikataulussa. Nytkin on ensimmäinen litra tältä päivältä uponnut, ja kello on puolen päivän. Tuntuu että vesipullo on kädessä jatkuvasti. 

Inspis tähän on jaettava teidänkin kanssa, tämä artikkeli nimittäin saattaa herätellä teissä samoja fiiliksiä kun meikäläisessä. :D Okei, tossakin kuvassa on ihan selkeää kuvanmuokkausta jo pelkän taustavärin perusteella, mutta noi silmäpussit ja niiden katoaminen oli mun taikasana. Kirkkaampi väri kasvoihin kiitos ja sitä rataa. 

Vedenjuonnin kanssakin kannattaa olla tarkkana, ja varsinkin tätä tahtia veteen kannattaa ehdottomasti laittaa jotain mineraalipitoista suolaa. Jos haluat että se vesi maistuu paskalta, niin laita siihen esim. pan-suolaa tai muuta vastaavaa natriummössöä (ts. älä), mutta jos haluat siitä jopa hyvää, niin heitä sekaan esim. hippu ruususuolaa! On muuten hyvää, ja vesi maistuu jotenkin pehmeämmältä. Suosittelen todellakin, ei huuhtoudu ihan jokaikinen mineraali kehosta juomisen yhteydessä ja neste imeytyy paremmin hyötykäyttöön elimistössä. Ja vaikka toisin voisi luulla, suola myös poistaa ylimääräistä nestettä kehosta siellä mihin se ei kuulu, ja näinollen vähentää turvotusta. Myös tätä odotellessa. Ennen ja jälkeen -kuvia luvassa! 

No mutta, tällaista ajatuksen virtaa tällä kertaa, myöhemmin luvassa vähän kynsilakkapäivitystä, koska muutama uusi rakkaus on löytänyt tiensä meille kotiin! <3 Mahtavaa perjantaita kaikille! 

torstaina, tammikuuta 01, 2015

UUSI VUOSI JA UUDET LUPAUKSET?

Ah, uusi vuosi ja uusi elämä, vai miten se meni? Itsellänikin on joka vuosi tasaisesti alkanut uusi elämä aina tammikuun alussa, tai jo vähän aiemmin. Nyt kuitenkin omat aivot ei ole enää yhtään messissä tästä hommasta. Eilen oli tosi hyvä päivä, mitä nyt ihan tappava verenmakusuussa-yskä piinasi koko illan, mutta tänään.. Ei, ei ja ei. Vedin jo fiilispäiväkirjaankin sellaiset miinukset ettei mitään rajaa. En ymmärrä, tää mun pää toimii jotenkin ihan päinvastoin kun haluaisin. Tämä uusi elämä -systeemi kun iski päälle vain jumalattoman ahdistuksen siitä, mitä kaikea taas pitäisi olla. Pitäisi olla laiha, tai vähintään laihduttaa. Aloittaa terveellisempi elämäntapa ja laihtua ennätysnopeasti ennätyspaljon. Aloittaa saliharratus. Ja niin edelleen. Ei vaan toimi. 

Olen toki yrittänyt jo jonkin aikaa kääntää tätä koko oloa voitoksi, viimein kun on tuntunut siltä, että lääkitys alkaa olla kohdallaan ja mieliala noususuuntainen. Olen saanut ruokailuista taas otteen ja alkanut syömään ihan oikeaa ruokaa ja jopa aika säännöllisesti. Ja sehän on jo itsessään auttanut, paino on viikossa tippunut jo kilon, vaikka karkkia menee edelleen päivittäin. Mutta todellakin pienevissä määrin, isot pussit on vaihtuneet pikkupusseiksi, eikä sekään aina uppoa kokonaan, joten voitto sekin! 

Meidän uusivuosi meni aika tasaisissa tunnelmissa, Ella oli mun äidillä yötä ja tykkäsi kovasti ilotulitteista. Me katseltiin leffa ja jakso Homelandia ja välillä kiivettiin aina katon tuuletusparvekkeelle kyttäämään raketteja. Ihan mahtava paikka tämä on kyllä juurikin tämä puolesta, että katolla saa aika 360 asteen näkymät ympäri Lahtea. Esteettömät näkymät radiomastoilta Launeen ja Hartwallin kautta Joutjärven rantaan. Meille näkyi myös Orimattilan raketit, ja voin sanoa että he tykittivät oikein huolella koko illan, koko taivaanranta oli tulessa. 

Join eilen myös lasin skumppaa, ja voin kertoa että virhe. Niinkuin parin edellisen illan siideritkin. Kunnon migreenipäänsärky iskenyt jo heti ensimmäisen jälkeen, kiitos lääkityksen. Lasi skumppaa tai siideriä ei ehkä ole ihan sen arvoista, mielummin olen sitten kokonaan ilman. Eikä ole edes mikään ongelma, sopivasti käsillä tämä tipaton tammikuukin. ;) 




Pakko sanoa pari sanaa myös musiikista. Olen viimeaikoina jättänyt koko musiikinkuuntelun aika taka-alalle ja soittenut pelkästään ikivanhoja hittejä ja elänyt niiden kanssa. En ole pitkään aikaan kunnellut yhtään mitään uutta musiikki, paitsi sen mitä radiosta tulee. Ja radiokanavanahan minulla on SuomiPop, enkä mä voi oikeestaan sietää suomalaista musiikkia. Kyseistä kanavaa kuuntelen aamulypsyn vuoksi, ja sitten se jää vaan soimaan koko päiväksi, tai sitten saamutan koko radion. Kuuntelen siis netti- tai autoradiota, jos jaksan. Muuten en kuuntele yhtään musiikkia enää. Ja se on pikkuhiljaa alkanut tökkimään. Olen pihalla kaikista musauutuuksista, uusien soittolistojen luonti on mahdotonta niille päiville kun niitä tarvittaisiin, koska en vaan tiedä mistään mitään, ellen ole jotain vahingossa radiosta kuullut. Sitten kun eräs ystäväni esittelee minulle (taas) jonkun uuden lempparibiisinsä, niin mä olen ihan wtf en oo ikinä kuullutkaan. Baarissa soi vaan paska musiikki, kun en tiedä mitään mistää uusista kuvioista, vaan olen jymähtänyt jonnekin 2010 vuodelle ennen Ellaa. Jotenkin silloin vauva-aikaan en todellakaan kaivannut radiota tai yhtään mitään muutakaan musiikkia, kun kaipasi vaan sitä hetken hiljaisuutta. :D Nyt kuitenkin olen alkanut kaipaamaan musiikkia ja huomannut sen terapeuttisen vaikutuksen. Myös laulaminen toimii, mielellään kovaa ja korkealta. Eli toisinsanoen yksin autossa. Olen haaveillut silloin tällöin jopa nappikuulokkeista, täytyy varmaan ensin kuitenkin tehdä se hyvä soittolista. 


Uuden vuoden lupauksista mulla ei ole tietoakaan. Mies ehdotti, että käytäisiin joka viikko edes yhdellä lenkillä, noin niinkuin uuden vuoden lupauksena, ja suostuttavahan siihen on. Tekee välillä ihan hyvää repäistä itsensä johonkin mikä ei ehkä sillä hetkellä ole siellä omalla mukavuusalueella. Itselleni ajattelin luvata että pidän huolta itsestäni. Sopivan ympäripyöreää. Tavoitteenani on kuitenkin löytää tasapaino oman pääni kanssa, jotta saisin lääkitystä vähemmälle, ja saisin taas kiinni siitä hyvästä elämäntavasta ja iloisesta mielestä. Halusta huolehtia itsestäni. 

Puolen vuoden päässä odottaa ystävän häät, joissa olen kaasona, enkä todellakaan halua näyttää miltään sotanorsulta niin monen uuden ihmisen edessä. Ja samalla en kuitenkaan halua stressata siitä yhtään, koska se vaan suistaa ruokailut ihan persiilleen. Kuukauden päästä on Lahden seudun yrittäjänaisten 70-vuotisjuhla, joka on iltapukujuhla, ja ajattelin siihen mennessä saada muutaman kilon pois, jotta mahdun tuohon kaapissa kummittelevaan mekkoon, johon on ehkä 5 kiloa matkaa. Enää, tämän ensimmäisen kilon jälkeen. En kuitenkaan halua tästäkään ottaa stressiä tai paineita, koska ne kääntyvät vain itseäni vastaan. Parempi, etten vaan luo yhtään mitään tavoitteita, joihin olisi pakko päästä. Tiedän jo kokemuksesta. 

Hah, näin positiivisilla mielin tähän uuteen vuoteen, oikeasti mä oon ihan hyvällä mielellä täällä. Eksyin taas jostain syystä nelly.comin aleen ja löysin sieltä taas kivaa kaasonmekon. Menin ja myin nimittäin edellisen, kun se oli väärän värinen ja luovutin sen päällemahtumisen suhteen. Tämä uusi mekko olisi oikean värinen, mutten yhtään edellistä suurempaa kokoa. :D Eli tämän tilattuani iskee taas stressi enkä tasan tule siihen mahtumaan. Eli jos ihan reippaasti vaan odotetaan sinne tuokokuun alkuun, milloin olen luvannut olla siinä kunnossa, missä häissäkin, niin katsellaan silloin sitten niitä mekkoja uudelleen, eikö? 

Nyt lopetan tän avautumisen, hyvää uutta vuotta kaikille! :D