torstaina, joulukuuta 17, 2015

LOMASTRESSIÄ JA LOMATREFFEJÄ

No heippahei kaikille! Mulla on jotenkin ihan yliaktiivinen fiilis, kun 10-tuntinen työpäivä takana ja edessä 5 päivän miniloma!! Ihan pienesti on tää mimmi ylikierroksilla. Mä ajattelin kyllä ottaa ihan vaan rennosti, vapaan putken päätteeksi kun mua on siunattu taas toisella 10-tuntisella työpäivällä aatonaattona! Onneksi tuo meidän Molla karvaturri on siinä vaiheessa jo kotiutunut takaisin landelle, ihan harmittaa toisen puolesta kun joutuu täällä yksin kyhjöttämään. Kaikessa aktiivisuudessaan ja silleen, on muuten niin huomaamaton koira ettei mitään rajaa. Ei hauku. Unissaan on pari kertaa jollekin haukahtanut tosi pienesti. :D Ei oikeastaan päivän aikana juuri liikukaan, muutamaan otteeseen vaihtaa nukkumapaikkaa matolta toiselle. Tosi helppo ja rauhallinen koira siis. Lenkillä kyllä kulkee ja tykkää kävellä pitkäänkin, mutta niiden jälkeen kyllä röhnöttää oikein extrakauan sen lempipaikassa eteisen karvalankamatolla. :D 



Mä sain muuten tällä viikolla viimein mun toiseenkin silmään oikean vahvuiset piilarit, väärää hajataittoa jouduttiin korjaamaan vahvuuksilla. Käytin niitä toissapäivänä ekaa kertaa ja voi luoja että oli outo fiilis! Ihan piti ottaa miljoona selfietäkin lisää kun ei osaa enää edes kuvata itteään ilman laseja. Ihan on jotenkin alaston olo ja kuin tuosta naamasta puuttuisi jotain. Varsinkin kun tykkään mun uusista laseista ihan hirrrrveesti! Toiset lasit käyn vaihtamassa viikonloppuna, en pysty edes ajattelemaan että käyttäisin niitä. 

Huomenna olisi tiedossa ihan superjännä päivä, mulla on nimittäin treffit! :D Koko juttu on niin pitkä (ja niin lyhyt), etten jaksa edes alkaa avaamaan, mutta täytyy sanoa että en tiedä saanko koko yön nukuttua. Toisaalta stressaan ihan hirveästi, koska sitä ennen on myös yrittäjänaisten pikkujoulut, joita stressaan jostain syystä ihan hirveästi. Todella ihanaa kuitenkin nähdä kaikkia yrittäjä-tuttuja keneen ei ole tullut törmättyä pitkään aikaan, ja enhän mä sinne oikeastaan ole menossa kuin juoruamaan, syömään ja juomaan shampanjaa. Mutta hei, pitää meikata monta tuntia ennen treffejä ja laittaa tukka ja mitä jos sataa lunta ja sataako sittenki vettä ja mun kengät on pilalla ja tukka on pilalla ja sit juon kuitenkin lasin tai kaksi liikaa shampanjaa jajaja... :D Kyl te tiiätte! Eikö niin? Periaatepaniikki, ihan vaan koska nainen! Saako panikoida?! Ai nii mainitsinko jo et käyn vähän ylikierroksilla? 






Eilen olin ihan toisissa fiiliksissä kun käväisin hallituksen vaihtokokouksessa ja sen jälkeen Seurahuoneella lasillisella parin naisen kanssa. Sain jotenkin hulluna kommenttia mun muuttuneesta ulkomuodosta, ja tän treffiseuralaisen selvittyä selvisi syykin mun erikoiseen ulkonäköön. Taitaa näkyä naamasta aika pahasti.. :D Ei, en ole värjännyt hiuksia ja sitä rataa.. :D





Ihana ystävä kävi mun kotona moikkaamassa ja toi mulle tullessaan mun kauan odotetut valot, että saan kuvattua ne ja laitettua vuokralle firmalle. Että on voinut olla haastava homma, kun en puoleen vuoteen ole saanut itse moista tehtyä! Nyt on kuitenkin pari hätäistä kuvaa napattu, paremmat sitten järkkärin kanssa kun saan piuhan millä saisin vanhatkin kuvat ulos kamerasta. Kesän hääkuvista lähtien siellä roikkuu ihan kaikki. Että ihan syystä hirveän laadukkaita kuvia ei ole blogissakaan näkynyt.

Nyt mä painun videopuhelemaan ton uuden heilani kanssa, oikein ihanaa (ja vähän runsaslumisempaa..) joulua kaikille! <3

sunnuntaina, joulukuuta 06, 2015

ILMAN PUNAISTA LANKAA

Heippa hei! Ai että miten paljon on tapahtunut tässä mun noin kuukauden kestäneen hiljaiselon aikana! On tullut muutettua omaan pikku kaksioon tytön kanssa, sumplittua työjuttuja ja adoptoitua Molla meille seuraksi. Tuhlattua vähintään kaikki rahat huonekaluihin ja sisustukseen. On vietettu Ellan 4-v kekkerit porukalla ja vedetty vähän rankempaa ajanjaksoa muutenkin elämässä. Tuntuu että tekemistä on ihan loputtomiin, ja varsinkin töiden kanssa yhdistettynä tuntuu ettei aikaa blogille ole jäänyt juuri lainkaan. Toisaalta mulla on hyvin ristiriitaiset fiilikset kuitenkin tästä, sillä tämä koneella istuminen nyt ei muutenkaan ole kovin korkealla mun prioriteettilistalla. Sorre! Ella vaihtoi tuossa kuun vaihteessa päiväkotia, ja ollaan nyt vuoropäiväkodissa, joten senkin kanssa päästään vähän rauhallisemmin sumplaamaan keskenämme. Ei tarvi vaivata Ellan isää tai mummoja joka ikinen työpäivä hakujen kanssa. Saadaan keskittyä ihan vaan omaan elämään ja sen asettumiseen. 




Yksi iso (oikeasti aika pieni) asia mikä tässä on tapahtunut, on mun uudet silmälasit! Menin pari viikkoa sitten ihan mielenkiinnosta kysäisemään mun näön kuntoa ja sillehän oli ihan mun arvion mukaisesti käynyt vähän huonosti. Mulla oli aiemmin vain hajataittoa, nyt se on lisääntynyt ja sain lisäksi vielä vähän vahvuuksia sekaan. Kävin perjantaiaamuna hakemassa uudet lasit päähän ja ai että mikä päänsärky siitä tulikaan!! Yritin koittaa kesken työpäivän vielä vanhoja lasejakin, mutta niillä nyt ei nähnyt enää sitäkään vähää. Tänään nostin vanhat lasit laukusta lipaston päälle hieman haikeudella, olihan ne mun ensimmäiset lasit. Hassua, miten voikin olla niin outoa luopua jostain noin "vähäpätöisestä". Materiasta. No, materiasta joka auttaa sua näkemään selkeästi, mutta enivei. :D Onneksi mä olen mun uusista laseista ihan järjettömän onnellinen, ja ne on ehkä jopa paremmat kuin edelliset. Ja vähän blingiä mukana... <3 Tilasin myös toiset lasit, mutta ne menee kyllä ehdottomasti vaihtoon. Ei kyllä yhtään jotenkin istu mun naamaan. Ne on ihan kivat, mutta mä en jotenkin tykkää niistä. Onneksi ne saa veloituksetta vaihtaa kuukauden sisään! 

Toinen uusi juttu on piilarit. En ikimaailmassa ajatellut hankkivani piilareita kun lasit sain, olin niistä niin onnellinen. Nyt on ihan todella outoa katsoa omia kasvoja ilman laseja. Välillä on kuitenkin tullut piilarit tarpeeseen, ehkä huimat kaksi kertaa tässä parin vuoden aikana, kun olisin halunnut piilarit lasien sijaan. Nyt sitten samalla päätettiin tilata piilarit testiin ja hohhoh että oli kyllä järkyttävää niiden laittaminen!! Hyvästi meikit, herranjumala että vuoti silmät ekalla kerralla. Vahingosta viisastuneena seuraavan kerran niitä tarvittaessa laitan ne ennen meikkejä.. :D Mitäs sanotte, voiko näiden kanssa elää? Ehkä jotkut kekkerit joskus. 



Käytiin tänään (eilen) viettämässä vähän iltaa kaverin kanssa Amarillossa. Pari lasia viiniä ja ruokaa, ai että teki hyvää. Pannaria jälkkäriksi! Täytyy ihan kyllä antaa pienet propsit Amarillolle, siitä on useampi vuosi kun olen käynyt siellä syömässä, koska taso on ollut vähän niin ja näin. Me molemmat yllätyimme annoksistanne todella iloisesti, ja oikeasti se on jo saavutus jos saat jonkun kana-nacho -lautasen maistumaan oikeasti hyvältä. Tää näyttikin ihan superhoukuttelevalta! 





Kotona alkaa tosiaan tavarat löytämään paikkojaan, kaikki isompi on hankittu työpöytää lukuunottamatta ja oikeastaan koko koti on ollut jo muutaman viikon ihan kuosissa. Ennen Ellan synttäreitä tehty Ikea-reissu antoi kyllä ihan viimeisen silauksen, ja tietysti Jyskistä on työpäivien aikana sattunut silmään yhtä jos toista.. :D Tänään nappasin mukaani tuon ihanan talo-lyhdyn vessan ikkunaan, se on jotenkin niin super symppis! Mulle kotiutui harmaa, mutta niitäkin oli eri joulun väreissä. Mulle on kotiin asettunut tosi valkoinen sisustus, harmailla tehosteilla. Voiko harmaata kyllä edes sanoa tehosteeksi? Joku kolmas tähän vielä tehosteeksi, jouluksi punainen mutta mitäs sitten? Äh, mä rakastan mun ihanaa valoista, valkoista kotia! Pari huonekasvia tuo ihan tarpeeksi väriä tänne. ;) 

Nyt mä lähden kuitenkin unille, ehkä mä palaan vielä joskus vähän aktiivisemminkin... Ihanaa viikonlopun jatkoa ja itsenäisyyspäivää kaikille! 

keskiviikkona, lokakuuta 21, 2015

ELÄMÄN AAKKOSET

Löysin arkistojen kätköistä tällaisen aarteen, ja ajattelin jakaa sen teillekin. Tämä oli tosin aika tyhjää täynnä, mutta idea on selvästi ollut pohjalla hautumassa! Mun aktiivinen blogielämä on ihan täysin historiaa, ja näin muuton alla ei juuri kiinnostakaan miettiä että mistä nurkasta saisin hyvän ja otollisen kuvausnurkan... Ehkä sitten uudessa kodissa jo reilun viikon päästä! Mutta tunnustuksia tulossa, niin suosikkeja kuin inhokkeja! Puspus! 

Aamu-unisuus. Mä oon maailman paras nukkumaan, ja oon aamulla aivan jumalattoman kärttyinen jos en saa nousta sängystä rauhassa. :D  

Bloggaaminen. Olen blogannut vuodesta -07, mutta onneksi vanhat blogini ovat tuhottu jo hyvn aikaa sitten.. :D Rakastan kirjoittamista, ja heti edellisen blogini haudattuani oli alettava kehittämään uutta. Olen koukussa. 

Canon, mun eka järkkäri. Tuolla se laatikossa kököttää uutta linssiä kaivaten, samalla kun mietin sen hylkäämistä Olympuksen tieltä..



D-vitamiini. Ehdottomasti ykkösvitsku mun kaapissa. 

Ella, mun rakas esikoiseni ja toistaiseksi ainokaiseni. Tän suurempaa rakkautta ei oo. <3 

Fengshui. Kodin järjestys vaikuttaa ihan suoraan mun mielialaan. Mitä enemmän sotkua, sitä kiukkuisempi ja stressaantuneempi olen. Mulla on ehdottomasti menossa kausi, että kaikesta ylimääräisestä on päästävä eroon, ja kirppispöytää on tullut varailtua tasaiseen tahtiin. 

Google, jokaisen paras kaveri ikään katsomatta.


Hiukset. Ah - mun niiiin rakastamat hiukset! Jos olisin silloin nuorempana vain kunnellut itseäni kouluun hakiessa, olisin varmastikin nyt parturi-kampaaja. Mutta koska en silloin kuunnellut, en ole sitä vieläkään. Ehkä joku kaunis päivä työskentelen hiusten tai kosmetiikan parissa. 

Irtikset. Tarviiko tätä muka selitellä? 

Juokseminen. Ikuinen tavoitteeni, viha-rakkaus -suhteeni tähän lajiin on hämmentävä. Olen juossut puolimaratonin, ja vihasin ja rakastin sitä ihan kympillä, samaan aikaan. Sen jälkeen en ole käynyt yhdelläkään juoksulenkillä. :D Eli ehkä enemmän vihasin. Mutta silti meinasin vielä saada siitä jonkinlaisen otteen! 

Koirat. Ah, tämä ei ole varmaan yhdellekään seuraajalle jäänyt epäselväksi, että olen ehdoitta koira-ihminen. Viimeistään ensi vuoden aikana meidänkin perheeseen rantautuu joku karvainen kaveri! <3


Laulaminen. Taito, jonka mä olen aina halunnut osata. Laulan karaokea, kotona, autossa. Aina kun olen yksin huudatan jotain biisiä ja laulan mukana. Kävin jossain vaiheessa laulutunneilla blogiyhteistyönä, ja hemmetti että ne oli kyllä hyödyllisiä! Ehkä vielä joskus mun aika antaa taas myöten tänkin opiskeluun.

Minä. Tuleva vuosi on mun minä-minä-vuosi, jolloin aion keskittyä vain itseeni, ja oman itsetuntoni kehittämiseen ja oloni parantamiseen. 

Nauru. Mä oon vähintään mestari. Nauran kovaa ja korkealta, enkä häpeä yhtään. Kaikkia muita hävettääkin sitten mun edestä, mutten silti aio tehdä pienintäkään elettä muuttaakseni tyyliäni. 

Ompelu. Olen koulutukseltani ompelija, mutta myös tähän mulla on viha-rakkaus-suhde. 



Punaviini. En mä tätäkään lähtis selittelemään.

Queen. Ihan parasta musiikkia. Vaikka kuuntelisin mitä, niin tähän tulee aina palattua tasaisin välein.

Ruoka. Mulla on ihan todella vaikea suhde ruokaan. Mä rakastan hyvää ruokaa, mutta mun kotona syöminen on ihan olematonta. Jos olen yksin, niin tuskin syön lainkaan. Ellan kanssa oleminen onneksi pakottaa laittamaan ruokaa, joten usein sitä tulee sitten mietittyäkin enemmän, ja tehytä sellaista mitä pystyy itsekin syömään.

Syksy. Olen ehdottomasti syksy-ihminen, ja saan siitä jotenkin aivan mieletöntä energiaa! Uuden elämän alku ja sitä rataa. Silloin olen tehnyt myös suuren osan isoista elämäni päätöksistä.




Työ. Mä oon ihan varmati jonkinasteen työnarkomaani, koska en vai pysty olemaan paikallani. Jos ei ole mitään isoa juttua meneillään, on ihan pakko kehittää jotain pienenmpää, ja mielelään useampi. Tälläkin hetkellä on kaksi työpaikkaa ja oma firma, ja muutto menossa, mutta silti on fiilis että joku prokkis tähän pitäisi vielä kehittää... :D 

Ulkoilu. Mä rakastan ulkoilua ja ulkona liikkumista. Varsinkin metsät on mulle ihania paikkoja, ja vähän kivinen ja kallioinen maasto. Kaikkialta on kaivettava joku lähimetsä, vaikka ihan vain pieni, mutta metsään on päästävä. 

Vappu. Saa ollu juuri niin friikki, kun ikinä uskaltaa! Minä paljastan vappuna todellisen luonteeni. Villein vappukokemukseni alla:


Wifi, mulla on sua jo ikävä. Puoli vuotta puhelimen netin varassa roikkuneena alkaa arvostaa omituisia asioita.

Xoxo, nimittäin Gossip Girl. Paras tapa heittää aivot narikkaan ja miettiä mitä laittaa päälle seuraaviin kekkereihin. 

Ystävät. Ihan parasta, rakastan sekä uusia että vanhoja, ja olen jokaisesta aivan järjettömän kiitollinen! Mä olen todella sosiaalinen ihminen, enkä todellakaan ole tyytyväinen vain netissä pyörimiseen. 

Zen. Ikuisuustavoite mun mielialaan. Tähän liittynee vahvasti se mielenrauhan löytäminen. 




Äitinä oleminen on ihan parasta! Tämän eronkin kynnyksellä en voisi olla onnellisempi tuosta lapsesta, ja siitä että mulla on jotain näin arvokasta. Äitinä oleminen on opettanut mulle niin paljon, myös siitä millainen äiti haluan tai en halua olla.

Ötökät. Leppäkertut, kastemadot ja etanat on mun lemppareita. Ellan mukaan kastemadoilla on terävät hampaat ja ne puree. Ok. 

Semmoinen lista tällä kertaa. Tää on ehkä semmoinen mikä pitäisi ihan vertailun nimissä tehdä parinvuoden välein, ja katsoa mikä on muuttunut. Mä oon ehkä vähän jäljessä tän listani kanssa, mutta haittaakos tuo.

Kohta mulla on oma koti. Nyt meidän yhteinen koti on laatikoiden vallassa, ja niidenkin kanssa taisin vähän liioitella. Tällä hetkellä näyttää siltä että puolet jää tyhjiksi, mutta helkatti mä en aio kyllä kantaa yhtäkään jätesäkkiä mukanani. Tai ehkä kaksi, en enempää. Että mä palaan sitten seuraavan kerran tän blogin ääreen marraskuun puolella, sovitaanko niin? Kiva, moi!

maanantaina, lokakuuta 19, 2015

ENNEN KUIN KUOLEN - TOP 10

Aika diippiä. Mut oikeesta paljon vähemmän diippiä ku voisi luulla. Noran blogista sain vähän inspistä tämän postauksen toteuttamiseen, ja tää aihe on ollut mielessä moneen otteeseen viimeaikoina. Mitä mä oikeasti haluan tehdä tällä elämälläni? Mulla on ollut jonkin sortin ikäkriisi siitä lähtien kun täytin 25. Mulla on lapsi, mulla oli ihan valmis perhe ja valmiina menemään naimisiin ja ostamaan talon ja elämä paketissa... ja ohi. Nyt mielessä on jokaisen eronneen ajatukset: mä kuolen yksin hulluna koiranaisena. 

Jos nyt kuitenkin yritetään pysyä positiivisena, niin mulla on vielä reilu 50 vuotta menevää elinaikaa jäljellä. Tästä menneestä eliniästä ei kuitenkaan ole muistikuvia kuin noin puolesta, joten ehkä tässä pari juttua ehtii vielä kokeilemaan. Tässäpä tulee siis lista asioista, joita on pakko kokeilla, oppia tai saada ennen kuin mä lähden tästä maailmasta. 





Mä jätän tästä listasta mun "perushaaveet": omakotitalo, mies, naimisiin, lapsia. Mutta mä aloitan kuitenkin tällä hetkellä oleellisimmasta: 

1. Saada oma koira. 

Tämä kuuluu mun lapsuudenhaaveisiin, mutta silti on tällä hetkellä ehkä päällimmäisenä mielessä. Mä joskun 10-vuoden hujakoilla päätin, että mä haluan oman koiran, sheltin, ja kävin lainaamassa kirjastosta kaikki maailman rotumääritelmät, koulutuskirjat ja muut koirakirjat. Silloin en saanut koiraa, ja tuossa teinivuosilla sitä ei ole itse tullut hankittua vaikka se onkin useasti pyörinyt mielessä. Nyt kun elämä alkaa olla aloillaan, niin koira on noussut erittäin ajankohtaiseksi. Ei ihan vielä, mutta pian. 

2. Hypätä benji-hyppy

Tämä on ollut mun todo-listalla jo pitkään. Samalla kun mietin miten helkatin siistiä, pelkään kuollakseni. Mä tiedän, että tää olisi niin monen pelon voittamista ja onnistumisen iloa, että tää olisi vaan ihan pakko kokea. Adrenaliini-narkkari ilmoittautuu. 

3. Opetella ranskaa

Ranska on mun mielestä ollut aina aivan järjettömän kaunis kieli, ja se on jossain vaiheessa vain ihan pakko opetella. Aloitin jo kerran, mutta kotona opiskelu ei vaan toimi mulla. En pysty keskittymään kotona, kun on liian monta häiriötekijää. Plus haluan opiskella ilman vaanivia katseita. Myös muiden kielien opiskelu on ollut mielessä, mutta tää ranska ehdottomasti päällimmäisenä! 






4. Asua ulkomailla

Kielestä päästääkin sopivasti siihen, että mä haluan ehdottomasti joskus asua ulkomailla. Edes vain väliaikaisesti, tai esimerkiksi osan vuodesta. Löysin joku aika sitten vanhan samanlaisen listan, jonka olen tehnyt vähän laajemmassa ja pikkutarkemmassa mittakaavassa. Sieltä löytyi sama haave: asua Ranskassa. En tiedä miksi Ranska juuri on päätynyt tuolle listalle, mutta ehdottomasti mun yksi suurimmista haaveista on päästä asumaan ulkomailla, joko jonkun pätkän tai esim. osan vuodesta. 

5. Näe maailman 7 ihmettä

Mulla ei ole ikinä ollut tarvetta matkustella ja nähdä maailmaa mahdollisimman paljon. Mä oon ilmeisesti jonkun sortin huono ihminen, mutta mulle riittää se, että mä pääsen mökille pariksi viikkoa kauas kaikesta ja kaikista. Metsään, ulos, luonnon keskelle. Mielellään ilman juoksevaa vettä tai sähköä. Mutta ihan vaan periaatteesta nää maailman 7 ihmettä on muodostuneet mulle sellaiseksi mitkä on nähtävä. Maailma on täynnä ihmeitä, ja joka puolelta löytyisi koettavaa ja ihmeteltävää mielin määrin. Ja ellen nyt satu voittamaan lotossa (vaikken lottoa), niin mä mielummin isken rahani omaan kotiin, itseeni, lapsiini, siihen että mulla on hyvä olla just tässä ja nyt. Mä en halua, että mun täytyy paeta maailman toiselle laidalle nauttiakseni elämästä. Ja sitten taas kärsitään vuosi, että päästään jonnekin turistihelvettiin "lomalle". 

6. Unelma-ammatti - eli tee mitä rakastat

Tää on mulle iso juttu. Työ vie todella ison ajan elämästä, ja mä en halua olla niitä jotka sadattelee kuolinvuoteella tehneensä liikaa töitä. Mä tiedän ihan tasan, että töitä tässä täytyy tehdä, joten miksen tekisi jotain mistä tykkään? Nyt musta tuntuu, että olen oikeassa paikassa, vaikka teenkin kaupanalan töitä. En teidä miksi ajattelen, että esim. toimistohommat olisivat jotenkin "parempia", vaikka olen käynyt toteamassa ettei ne ole mua varten. Mä olen vähän tekevämpi ihminen siinä mielessä. En todellakaan osaa sanoa onko tämä se mitä haluan aina tehdä, mutta tällä hetkellä se näyttää erittäin todennäköiseltä. Kerrankin ei ole töissä fiilis että mitä helvettiä mä teen täällä. :D Ehkä vanhempana viisastuu, mutta ainakin jyskillä on hyvät etenemismahdollisuudet. Tiedä sitten mihin haluan edetä, mutta ainakin teen sitä mistä tykkään!





7. Omavaraisuus

Mä haluaisin joskus olla edes osittain omavarainen. Mä olen aina halunnut, että mä pystyin viljelemaan edes osan siitä mitä me syödään. Kasvattaa perunat, porkkanat, kesävihannekset varsinkin. Olisi myös erittäin jees, jos se tuleva aviomies metsästäisi ja hankkisi myös omat lihat pöytään! Koska minähän en... :D Mä rakastan puutarhanhoitoa, ja voin kuvitella olevani niitä joiden palkkapussi hukkuu puutarhakuvastoihin. Sitten joskus sen omakotitalon kanssa.

8. Unelmien sisustus

Tää lienee mun turhamaisin haaveeni. Mun unelmien sisustus on ihan retuperällä, ja mulla ei ole tarpeeksi taitoa tehdä sellaista mitä haluan. Rakastan valkoista, vaaleaa ja valoisaa sisustusta, mutta samalla himoitsen vähän rustiikkista, maalaisromanttista ilmettä. Haaveilen siitä, että voin oikeesti joku päivä sanoa, ettei mun tarvi enää ostaa yhtään mitään, ja kaikki on valmista. Että sitten vasta vähän piristämään. Mä haluan kauniin kodin, jossa on hyvä ja mukava olla.

9. Oma talo

Tää mun oli ihan pakko lisätä tänne kuitenkin, koska mä olen aina inhonnut asua vuokralla. Olisi sata kertaa järkevämpää ostaa oma, mutta kun pitää olla näin omapäinen, niin haluan tietysti ottaa lainani ilman takaajia. En halua sysätä omaa mokailuani yhtään kenenkään muun niskaan, ja mä en ole kauhean hyvä näiden raha-asioitteni kanssa. Tarkka, mutten tarpeeksi. Melkein ihme että mulla on vielä luottotiedot talllella. :D Mä oon maailman huonoin säästäjä, ja siksi olisi helpointa ottaa se takaaja ja alkaa suoraan maksamaan sitä lainaa eikä ensin säästää tonnitolkulla. Säästyisi monet vuokratkin ja saisi käyttää siihen oman pääoman kartuttamiseen, eikä jonkun toisen. Mun unelmissa on iso valkoinen kivitalo, isot ikkunat ja paljon pihaa. Jossain vähän liian landella mielellään. ;)



10. Mielenrauha

Mä en tiedä miksi mun oli hirveän vaikeaa keksiä tää viimeinen kohta, vaikka kun hetkeksi irrotin mielen tästä tietokoneesta ja oikeasti mietin tätä, tää oli ensimmäinen joka tuli mieleen. Mä haluan tehdä rauhan itseni kanssa. Ilman että mun pitää analysoida kaikkea itsessäni jatkuvasti. Tähän ei liity unelmien kroppa tai pitkät hiukset, vaan se että mä ihan oikeasti olen tyytyväinen itseeni juuri näin. Mä en todellakaan ole siinä pisteessä, ja tuo kuulostaa lähinnä huonolta kliseeltä. Mä haluan siihen pisteeseen, ettei mun tarvi laihduttaa, treenata, tai vetää sentin pakkelikerrosta ennen kuin olen tyytyväinen. Mä haluan, että asiat joita teen, teen siksi että mä tykkään niistä, eikä siksi että on pakko. Pitkä matka, mutta ehdottomasti kärkipään tavoiteltava.

Näillä mennään täällä päässä, mitäs teiltä muilta löytyy? 

keskiviikkona, lokakuuta 07, 2015

PALA KAKKUA

Olihan päivä! Vietin kyllä niin mahtavan päivän kaupungilla, ettei paremmasta väliä. Ihana kirpakka syyskeli, aurinko paistaa, ja vähän kirpee ilma mut silti lämmin! Tää päivä on ollut muutama ihana nainen, aurinko, pala ihan uskomatonta kakkua Lahden Seurahuoneella ja täydelliset kengät! Näillä huomiseen työpäivään! Pus!





Ps. Miks ne kivoimmat kehykset on aina kalleimmat? 

tiistaina, lokakuuta 06, 2015

SATEENKAARIHIUKSET

Miten olisi vähän useampi väri tuohon pehkoon? Tää on yksi mun pakko-kokeilla -listalla! Tuossa teini-iässä uskalsin kokeilla jopa yhtä illaa raitaa tukkaan, mutta vielä joku kaunis päivä (ennen kuin täytän 30!) aion vedellä nämä pitkät kutrini sateenkaaren värisiksi! Ihan vaan koska pakko kokeilla. Tunnetustihan tämmöiset värit ei kauaa pysy hiuksissa kovin elävännäköisinä, joten tästä todennäköisesti tulisi aika lyhyt kokeilu. Mutta ehdottomasti kokeilu! :D 



Tämmöinen sateenkaaritukkahan on nyt jopa muodikasta, ja useilla julkkiksilla on nähty sateenkaaren värejä hiuksissa. Mun instagram feedille ainakin pomppii jatkuvasti uusia sateenkaarihiuksia! Yksi päivä olin jo ihan varma, että vedän hiukset pitkäksi polkaksi ja värjään vaaleanpinkiksi. 

Tosin tässä taas kipeänä Gossip Girliä katsoessa en voinut olla huokailematta Blake Livelyn kropan ihanien hiusten perään! Mitkä upeat, vaaleat, jumalattoman pitkät hiukset! Blake Lively on ollut mun tukka-idoli jo monta vuotta, ja voi vitsi että joku kaunis päivä mulla on yhtä pitkät hiukset! Pidennykset mulla ei ole oikeastaan edes käynyt mielessä, koska useimmiten ne on olleet aika törkeän näköisiä. Nyt kuitenkin oma tukka on jo niin pitkä, että tekisi mieli ottaa jotkut kokeilupidennykset ja testata sitä lopullista mittaa.. Eilen jo kävin Glitterissä huokailemassa feikkipidennysten kanssa miten pitkä mun tukka olisi vuoden päästä, jos tätä 15cm vuodessa vauhtia jatketaan. Ja sehän olisi ihan täydellisen mittainen!

Eniveis, näistä tukkarakkauspostauksista kipelemään takaisin, tosin lupasin tänään käydä vähän avaamassa hengitysteitä lenkin muodossa. Hauvalenkki <3 Ihanan kirpakkaa päivää kaikille! 

perjantaina, lokakuuta 02, 2015

MOTIVAATIOMIETTEITÄ

Motivaatio on aika jännä juttu. Se ei liity kuulemma millään lailla itsekuriin. Mä olen aina kokenut, että mun motivaatio on lähinnä perseestä, eikä sillä tee yhtään mitään. Mulla ei vaan ole motivaatiota, koska mulla ei ole itsekuria. En ole ikinä ajatellut niitä erillisinä asioina. Tässä selasin vanhan blogin kuvia ja juttuja, ja tulin siihen päätökseen, että mikään ei oo motivoivampaa, kuin kuva omasta kropasta hyvässä kunnossa. Tai huonossa, sekin on aika motivoivaa. Mutta siihen tarvitaan valokuva, peili ei riitä. Omalle peilikuvalle on helppo valehdella, kääntää vähän pyllyä ja vetää vatsaa sisään. Mutta valokuva ei valehtele. Mä olen itselleni valehtelun ammattilainen.

Mä en oikeastaan muista miten mä pääsin siihen kuntoon. Okei, treenaamalla ja syömällä tietysti. Mutta se ajatusmaailma on ihan hukassa. Mikä mua silloin motivoi? Taisi olla itseinho. Kuten vanhasta blogista luin, niin päällimmäisenä mielessä taisi olla tyytyväisyys tappaa kehityksen. Enää en ajattele niin, enkä haluakaan ajatella niin. Mä en halua enää ajatella tätä minään projektina, vaikka näin uskottelin itselleni viimeksikin uskomatta siihen todellisuudessa hetkeäkään. Mutta eihän se vaan ihan oikeasti toimi. Jos mä ajattelen tätä projektina, sätin jatkuvasti itseäni mm. itsekurin puutteesta. Siitä miten en pysty syömään projektilleni uskollisena, vaan lipsun ja "sorrun" kokoajan kaikkeen. Olen pikkuhiljaa muuttanut tietoisesti ajattelutapaani siihen suuntaan, ettei ole olemassakaan mitään sortumista. Mä syön ruokaa ja sillä selvä. Mä syön karkkia ja mitä sitten. Nekin tavat voisi muuttaa esim. raakaherkkuihin tai johonkin pähkinöiden mussuttamiseen, mutta mä olen sen sata kertaa todennut, että ei tule toimimaan. Ja en tasan aio ottaa siitä enää mitään paineita.





Mua harmittaa ihan hirveästi, että tankotanssi on jäänyt ihan ajan jalkoihin. Tuossa tuo tanko kotonakin seisoo, mutta en saa aikaiseksi. Rakastin käydä tunneilla, mutta ihan liian monta ihan liian isoa tapahtunutta asiaa on hidastanut mun menoa sinne. Keväällä ilmoittauduin aina tunnille, kun sarjakortti oli hallussa, mutta jo silloin sinne meneminen jäi. Korteille jäi monta käyttämätöntä treenikertaa, kun ne nollautuvat kesätauon aikana. Nyt en ole enää raaskinut ostaa niitä, varsinkin kun välimatka on yli tuplat kevääseen, ja oma tanko seisoo olohuoneessa. Uuteen asuntoon oma tanko ei enää mahdu, ja välimatkakin lyhenisi taas aika reippaasti, joten ihan helkatisti kuumottaisi aloittaa tunnit uudelleen. Mutta kun se on niin pirun kallista. 

Samalla kuumottaa salikortti. Uuden kodin lähellä olisi tuo Launeen GoGo, jonka halpa hinta vähän houkuttelisi. Vielä en uskalla ottaa mitään sopparia, niin välimatkan kuin rahatilanteenkin takia. Tämmöinen yllättävä takuuvuokra kun hippasi tähän eteen, niin on vähän fiilis ettei oikein mitään uskalla nyt ostaa. Tai no, muuten kuin kaikkea oikeasti tarpeellista, kun ex-miehen kanssa menee lusikat jakoon. Hassua puhua ex-miehestä, kun asutaankin vielä kuukausi yhdessä. Sopuisa ero ja sillai. 

Eniveis, tanko kotoa siirtyy eteenpäin. Uuteen asuntoon se ei mahdu, ja varastotilaa uudessa asunnossa on ihan naurettavan vähän. "Häkkivarastona" toimii neliön kokoinen pieni koirankoppia muistuttava tila, jonne hädintuskin mahtuu itse seisomaan. Mä tuun hukkumaan jo somistevuokraamoon. Käykää nyt pelastamassa multa ees poistotuotteet vekka! Mua harmittaa niin paljon luopua tosta tangosta. Vaikka se meneekin kaverille, mutta silti. Oikein ottaa pannuun, mutta realiteetit on aika selkeät. Ja no, saadaampa sillä rahalla ainakin ruokapöytä.



Mutta siitä motivaatiosta. Mitä se edes on? Ehkä joku selkeä syy, minkä takia teet mitä teet. Miksi mä haluan pysyä hyvässä kunnossa? Miksi mä haluan syödä terveellisesti (=ylipäätään)? Motivaatio on ne syyt, ei ne keinot tai matka. Ja "koska haluan olla laiha" ei kelpaa (minulle) syyksi. Mitä sitten kun siihen pisteeseen pääsee? Sitten voi lopettaa ja jatkaa normaalia karkin mährystämistä. Ei taaskaan toimi. Mun on pitänyt löytää paljon isompia, painavampia syitä motivaatiolle. Ensimmäinen asia on ihan tää oma olo tässä painavassa ja liikkumattomassa kropassa. Joka paikka on ihan jumissa, ryhdistä ei ole tietoakaan, ja koko kroppa on vaan ihan tukossa. Energiaa ei ole ja kaikki ärsyttää jatkuvasti kun ei syö. Lisäksi ihan vaan se, että mä haluan välittää itsestäni tarpeeksi huolehtiakseni itsestäni. Ihan vaan koska minä. Mulla on ikävä sitä fiilistä, kun kaikki vaatteet istuu päälle ja näyttää hyvältä. Mä haluan tuntea voivani hyvin, ja näyttää siltä miltä musta tuntuu.

Mä yritin näiden syiden keksimistä viimeksikin, mutta tässä taas päästään siihen itselleen valehteluun. Mä tiesin jo silloin valehtelevani itselleni, koska oikea, perimmäinen syy oli kuitenkin vain se laihuuden tavoittelu. Näyttäminen kaikille muille, että mä pystyn. Mä pystyin, ja sieltä kuplasta tultiinkin sitten helvetin lujaa alas. Nyt mä en todellakaan aio ajatella ketään muuta, vaikka tietysti esimerkin näyttäminen Ellalle on iso asia, mutta se ei yksinään paina vaakakupissa mitään. Surullista mutta totta. Näiden syiden mitää olla lähtöisin musta, ja kiinnostuksesta itseäni kohtaan, tai en tee tätä taas itseni takia. Ja se on se mitä mä just nyt tarvin. Vähän minä-minä -aikaa. En herkkulakkoa, en sokerilakkoa, en sortumisia ja itseni sättimistä. Jäätelöä sillointällöin ja tiukan linjan silloin kuin tuppaa menemään yli. Rajansa kaikella, myös itsekurilla. ;)

Mikä sua motivoi? 

tiistaina, syyskuuta 29, 2015

IHANA SYKSY

Ei voi kyllä ilmoista valittaa! Vaikka välillä tuleekin vettä, niin pääsääntöisesti on ollut yllättävän kuivaa ja aurinkokin kurkkii ihan tasaisin välein. Näillä säillä on ihan mahtavaa käydä ulkona, ja vielä parempi jos saa jonkun koirakaverin mukaan. Mä en oikeastaan viitsi vapaapäivinä juuri meikata, ja allaolevassa vielä tukkakin hätänutturalla, mutta ihana sää! Ja ai vitsi että mä rakastan tota pinkkiä takkia, siitä tulee jo itsessään hyvälle tuulelle! Ai vitsi, saa vuorautua kaikkiin ihaniin takkeihin ja huiveihin, ja lenkillä on aina joko liian kylmä tai kuuma! <3 Hah, aika monta huutomerkkiä, mutta mä tykkään syksystä, oon aina jotenkin ihan täynnä energiaa. Paljon helpompi hengittää.



Meillä kävi tosiaan kylässä tämmöinen puolivuotias lappis-kaveri, joka kaivoi meidän lattioilta jokaisen Ellan lelun mitä vastaan tuli, kunnes sai pallon seurakseen. Vaikkei siitäkään kauaa iloa ollut, tulihan siivottua. Nää tämmöiset ei todellakaan helpota koirakuumetta, joka kerta kun tulee koiria vastaan niin fiilis vaan pahenee, että pakko saada oma. Mä olen ajatellut, että se koira pakottaisi sitten viemään lenkille, mutta jotenkin sitä vaan kaipaisi lenkkiseruaa, että saisi lähdettyä. Joka päivä on fiilis että ulos ulos ulos, mutta ei tule lähdettyä kun ei ole seuraa. Ja olisihan se ihanaa saada joku karvapallo kotiinkin pyörimään, ai että! 

Mä en kyllä ylipäätään tiedä miksi koiran hankintaa pitäisi yhtään mitenkään perustella. Mä oon aina joutunut puolustelemaan sitä miksi haluan koiran, vaikkei siinä ole mitään järkeä. Jokainen koiranomistaja tietää ihan tasantarkkaan miksi koira hankitaan. Eikä kellään ole siihen sen parempaa syytä. Kertokaa mulle ihmeessä, jos löytyy joku syy ylitse muiden mikä on ainoa pätevä syy hankkia koira. Syitä on miljoona, ei vaan yhtä, ja tärkein niistä on se kokonaisuus ja ilo minkä koirasta saa. Ei sitä voi kuvailla. Koira on mulle yksi tärkeimmistä jutuista kun katson mun tulevaisuutta kaikkineen, ja kuvittelen millainen se olisi. Koira vaan kuuluu siihen ja sillä hyvä. 


Tuonne facen sheltti-ryhmään liittyminen oli kyllä viimeinen niitti mun koirakuumeelle. Liityin myös japaninpystykorva-ryhmään, koska nehän on myös ihan sairaan söpöjä, mutta kyllä sheltti tulee silti olemaan mun ensimmäinen koira. Ja niitä tulee kyllä jossain vaiheessa olemaan myös useampi. Eh, sit ku mulla on oma talo niin voin kertoo, et niitä on lauma!!

Eniveis, syksyähän mun piti kai hehkuttaa. Joten sanotaan nyt, että kynttilöiden kulutus kasvaa, ja tekisi mieli vaan ostella kaikkia ihania kynttilöitä ympäri kämppää. Suurkuluttaja ilmoittautuu. Tänäänkin aivan ihana ilma, pääsen nauttimaan ulkoilmasta, kun Ella suuntaa satubalettiin tänään. Ihanaa, omaa aikaa ihan yksin. Ulkona, kun aurinko paistaa. Sielu lepää.

Ihanaa syksyä kaikille, nauttikaa näistä ilmoista! 

KESÄKUULUMISIA

Heippa kaikki. Kesä taas etenee vauhdilla ja yllättäen mä olenkin hiljentynyt sen sijaan että olisin näin "työttömänä" aktivoitunut. Mulla on kyllä niin mielenkiintoiset kuviot taas menossa ettei meinaa perässä pysyä, mutta niistä sitten myöhemmin lisää kun asiat on lopullisesti selvillä. Elämme jännittäviä aikoja! 

Yksi jännittävimmistä asioista on ehdottomasti tämä järjetön koirakuume. Koiranpentuja vilisee kaikkialla ja nyt kun oma kotikin on sellainen, että voisi koiraa miettiä ihan oikeasti, niin mitäs muuta mä tässä miettisinkään. Työsähköpostien lomassa koneella on auki lähinnä kasvattajat ja rotumääritelmät. :D Mutta tätä rotuasiaa saa ihan todellakin miettiä, koska vaikka kuinka haluaisin olla niin aktiivinen kuin sheltin ottaminen vaatisi, niin en vaan ole. Ja shelttikin on enemmän agility-koira, ja mua hotsittaa enemmän kyllä toko. Pitäähän mun joku pomoteltava saada, joka edes yrittää totella niitä käskyjä. :D Ja toisaalta taas joku ihana cotton de tulear voisi olla juuri sellainen sopiva sylipulla, mutta ei ihan mun näköinen sitten kuitenkaan. Pitkäkarvaiset ja pienet on mun juttu. Ja sitten taas tahtoisin kuitenkin allergiarodun, jottei se haittaisi allergisten ystävien kyläilyä. Se taitaa kuitenkin loppupelissä jäädä pienimmäksi asiaksi, ellei tuo mies kehitä jotain allergiaa tähän väliin. Ja kyllä, mies ei todellakaan ole kovin innoissaan koirista, mutta tähän pakettiin kuuluu koira vähän sellaisella ota tai jätä meiningillä, ja hän tietää sen. Jo tapaamisiltana hän kysyi minulta että taidan olla koiraihminen, ja jos tässä melkein viidessä vuodessa on vielä jäänyt epäselväksi että meille tulee koira, niin hän on missannut aika paljon. :D Mutta ei ole, kun mulla sattuu olemaan tollanen kuunteleva yksilö. Muistaa enemmän mun höpötyksiä kun minä itte. No kuitenkin, koira on sitten vasta ensi kesän juttu jos joku. Ellen nyt jostain syystä voita lotossa vaikken lottoa.



Mun yksi jännitysnäytelmä liittyy myös meidän nurmikkoon, joka vihdoin on alkanut jopa vähän vihertää! Mutta koska tää on niin mielenkiintoinen aihe, niin jätän sen tuonnemmaksi. Juuri tässä yhden ystävän kanssa todettiin miten erilaiset elämän aiheet meillä on, kun mun suurimpiin jännityksenaiheisiin liittyy lähinnä nurmikon kasvu ja pionien kukinta-aika. Nytkin istun kirjoittamassa tätä Pikkuveskun rannalla joutsenperhettä ihaillen. Ensimmäinen ja viimeinen kesäviikko, ja mulla on aikaa. Ei muuttoa, ei töitä, ei mitään. Ellankin on pari päivää päiväkodissa kavereiden kanssa, joten mulla on nyt vihdoin ja viimein hetki aikaa ja lupa keskittyä ihan mihin vaan. Huomenna Ella on taas kotona ja taidetaan paeta rannalle. Tai en tiedä, ihan sama mitä tehdään. Katsotaan huomenna. 

Nyt mä kuitenkin vietän vielä muutaman vapaatunnin ton miehen kanssa kun sillä on ammottava aukko työpäivässä. Mitä luksusta. Ihanaa kesäpäivää kaikille!

torstaina, syyskuuta 24, 2015

TUKKARAKKAUS-POSTAUS

Kävin lauantaina vähän ulkona ystävien kanssa, ja kiharsin tukan ihan vaan mielenkiinnosta miltä se näyttäisi verrattuna vanhaan vaaleaan pehkoon. Se kun tuntui sojottavan vähintään joka suuntaan, ja näytti lähinnä ihan hirveältä kiharrettuna. Tän tumman tukan kanssa taas... UUMAMA! Mä oon niin rakastunut! Kihartaisin tän vaikka joka päivä, mutta helkatti kun tää on niin tajuttoman paksu että siinä kestää puoli tuntia!! Tulos tietysti olisi kaiken sen arvoinen, mutta hitto kun pitää rakastaa tota nukkumista niin ankarasti. :D 



 
Ah, ihania teinikuvia. Mut mää oonki just tätä sukupolvee! :D Ja hei, muiden ottamat kuvat ei onnistu  ikinä, joten täähän on vaan positiivinen ilmiö? 

Hiusten värjäämisen myötä huomasin myös miten pitkäksi tää on venähtänyt! Tämä yksivärisyys jotenkin tekee tästä ihan hullun pitkän, ja nyt kun olen taas innostunut pitämään tätä auki niin huomaa miten hiukset on koko ajan jossain kainalossa tai jossain muualla jumissa. Varmaan ihan siitäkin syystä että tää on ollu kaikessa keltaisuudessaan tosi paljon kiinni, niin hiukset pääsee kasvamaan ihan huomaamatta. 




Tämä harjattu versio tästä kiharapehkosta toimii mun mielestä myös erittäin hyvin, ainoa tässä on ettei se todellakaan pysy sellaisena. Niiden raitojen laittaminen myös voisi olla todella hyvä idea, kunhan tässä nyt vähän taas rahatilanne tasoittuu. Juuri päästiin muuttamaan, niin on tosiaan sitten uusi muutto ja uusi takuuvuokra edessä. Onneksi sentään löysin semmoisen asunnon jossa on pieni terassi ja maapläntti, niin saan rakkaat pioninikin mukaan! Ja sijainti ihan mahtava, näin autottomalle. Saa nähdä ihan jännityksellä miten firman paketit hoituu matkahuoltoon jatkossa, voipi tulla vähän taiteilua... :D Mutta ei se mitään, kyllä ne sinne jotenkin hoidetaan! 

Eniveis, mä todennäköisesti tulen jatkossakin hehkuttamaan tätä ihanaa tukkaa, viimeistään sen raidoituksen jälkeen. Mitäs te tykkätte? 

sunnuntaina, syyskuuta 20, 2015

KOIRAKUUMETTA PAHENEVISSA MÄÄRIN & KUULUMISIA

Mulla on tullut vastaan tilanne, että saan ihan tosissani miettiä näitä prioriteettejäni siitä mitä mä haluan elämältä. Me erottiin miehen kanssa viikko sitten paremmissa kuin hyvissä väleissä, ja vaikka asutaankin vielä puolitoista kuukautta yhdessä, niin en malta olla suunnittelematta jatkoa. Ihan kaikkea. Mitä mä haluan, millainen mä haluan olla, millaisen kodin mä haluan. Koska nyt on vaan menty eteenpäin, ja tuntuu kuin mä olisin ihan jumissa. Mä en oo tavoitellut mitään mitä mä olen aina halunnut, ja yksi niistä on koira. Mä olen joskus noin 15 vuotta sitten päättänyt, että mä haluan koiran ja että rotu on sheltti. Tutkin jo silloin kaiken oleellisen, käytiin katsomassakin pentuja ja ei, en silloin sitä saanut. Enkä ole sitä tähän päivään mennessäkään saanut. 

Voiko muka olla rakastamatta?!





Mä olen 25-vuotias. Toisaalta on jotenkin ihan olo, että jos mä nyt jätän kaiken ja aloitan alusta, niin saanko enää ikinä mitä haluan? Perheen, lisää lapsia, oman talon.. Varmaan jokaisen pahin pelko että kuolee yksin, mutta mä nyt olen yrittänyt pysyä positiivisena ja miettiä etten mä nyt ehkä ihan heti ole vielä kuolemassa mihinkään. :D Ja mulla on kuitenkin maailman ihanin lapsi, josta mä en voisi enempää olla onnellinen. Ja mä tarvin aikaa itselleni. Mä tarvin aikaa tän pääni selvittämiseksi, ja mun täytyy oikeasti nähdä vaivaa sen eteen, että mä tietäisin mitä mä teen ja kuka mä haluan olla. Ja mä tahdon tehdä sen yksin. Mä haluan tavoitella on tavoitepainoa yksin, selvittäen samalla omaa päätäni. Mä haluan jonkun pysyvän harrastuksen, johon pystyn sitoutumaan, eikä näin että innostun ja hetken päästä droppaan kaiken. Ja mä haluan tehdä sen ihan itseni takia. Mä haluan painon, joka mun on helppo pitää, enkä ikuista taistelua ylä- ja alamäissä. Ja siihen vaaditaan myös tekemistä tän pään kanssa. 

Mä olen tehnyt listaa (kuten aina...) tästä kaikesta, ja etusijalle on noussut aika pitkälti oma koira. Tottakai Pinterest on laulanut sisustushaaveiden kanssa, ja rahaa uppoaa varmasti kaiken maailman takuuvuokriin, sisustukseen ylipäätään että saadaan edes jotain kasaan ja muuttaminen ylipäätään ei oo osoittautunut kauheen halvaksi lystiksi. Sen lisäksi tietysti jään Ellan kanssa kaksin, ja kaikki laskut jää nyt yksin maksettavaksi. En jaksa ottaa stressiä, siitä ei oo mitään hyötyä. Mulla kuitenkin on työpaikka jossa mä viihdyn paremmin kuin hyvin, ja kerrankin näyttää siltä että kaikki ihan oikeesti järjestyy. Niin, että mulla on hyvä olla, mua ei paina mikään takaraivossa jyytävä paine minkä vaan sysään pois, kuten esim edellisessä duunipaikassa. Ihan alan olla jo kiitollinen, että mut irtisanottiin, koska mä olin jäänyt vain roikkumaan sinne rahan takia. Nyt mä teen jotain paljon enemmän ittelleni sopivaa, ja sellaista mikä kiinnostaa. Mitä en tee vaan rahan takia. Tottakai toivoisin, että töitä olisi vähän enemmänkin, mutta se tulee varmasti ajan kanssa. Nyt tarvin aikaa myös firmalle ja itselleni ennenkaikkea. 

Firmasta puheenollen, se on jäänyt mulle vähän toissijaiseksi. Jotenki tuo vuokraushomma on ihan jees, se ei vie kamalasti aikaa, on tosi hyvä idea, vie kyllä helvetisti tilaa mutta on kuitenkin ehdottomasti hyvä olla olemassa. Jotain peruspohjaa, ja mikään ei kyllä oo yhtä opettavaista ku yrittäjyys... Enivei, tuo juhlasuunnittelun puoli multa on jäänyt vähän pois. Tietysti tää oma eroaminenkin on vähän hillinnyt innostusta hääsuunnitelusta, mutta muutenkin tuntuu, etten mä ainakaan voi kotona tän yritykseni kanssa istua. Jos mulla olisi toimitilat, jossa mä voisin tehdä ja näkisi ihmisiä, niin toki, mutta mä luulen että yksin tän pääni kanssa kotona istuminen ei todellakaan oo tehnyt hyvää. Äitiysloma ei sopinut mulle yhtään sen enempää. Tää osa-aikatyö on tehnyt todella hyvää, eikä syö liikaa aikaa firmalta kuten edellinen kokopäivätyö. Ja nyt kun prioriteetit ja tavoitteet firman suhteenkin alkaa olla tasapainossa ja hallinnassa, niin on tuntunut tosi hyvältä tehdä töitä ja olla töissä. Töiden suhteen nyt on tosi hyvä olla. 





Tuo ylläoleva lista jotenkin herätteli mua todellisuuten. Mä olen aiemminkin jakanut Hidasta Elämää -sivuston juttuja, koska ne on vaan niin osuvia. Tää listakin osui naulan kantaan, ja tuli juuri oikealle hetkelle. Varsinkin tuo kohta 2 oikein pysäytti. Teenkö mä sitä mitä mä haluan? Ehdottomasti, ja samalla en todellakaan. Mulla on tavoitteita ja unelmia, mutta mä en oo tehnyt elettäkään saavuttaakseni niitä. Ja nyt on kyllä sen aika. Mä haluan keskittyä vaan itseeni, ja ehdottomasti myös Ellaan. Olla oma itseni, olla tyytyväinen itseeni, ja samalla olla paras mahdollinen äiti Ellalle ja opettaa hänellekin miten olla tyytyväinen itseensä. Mulla on maailman upein ja ihanin lapsi, ja hänestä voi tulla ihan mitä vaan! Pitää vaan muistaa kertoa se hänellekin tarpeeksi usein. Vaikka ikävää varmasti lapselle, niin mulla on hyvin vankka fiilis siitä että tää ero on oikea päätös, ja musta tuntuu hyvältä ajatus että kohta ollaan Ellan kanssa kaksin. Tietysti isi muuttaa mahdollisimman lähelle, yksi päiväkoti, yksi koulu sitten tulevaisuudessa. Ei mitään viikko-viikko jeejeetä, vaan molempia vanhempia mahdollisimman usein. Pääsääntöisesti mun luona, mutta isillä viikonloppuisin ja välillä viikollakin. Mulla on osa-aikatyön siivin mahdollisuus viettää viikonloppuja viikollakin. Kuten sanottu, me erotaan todella hyvissä väleissä. 

Kohta 4 tuolta listalta iski ihan vaan siksi, että joka paikkaa kiristää ja ihan koko kroppa huutaa huomiota. Ikävä salille, voitteko kuvitella! Ihan pakko vähän alkaa liikkumaan, koska mun kroppa huutaa jumeja ja on ihan tosi ahdistunut olo vaan sen vuoksi miten huono ryhti mulle on tullut ja miten jumissa mun koko kroppa on. Nyt kun hoitokoirakin on kotiutunut takaisin, on ihan outoa kun ei ole ketään pyörimässä jaloissa ja raahaamassa ulos. Ihan siis outo olo, ja pakko välillä pyörähtää ulkona vaan kun ei ole koiraa enää mua sinne roudaamassa. Tuo lenkkeilykin teki kyllä todella terää. 

Nyt mä painun kuitenkin minilenkin kautta nukkumaan, mahtavaa viikonalkua kaikille teille jotka huomenna tätä luette! Tällasta taas tähän hetkeen. 

perjantaina, syyskuuta 18, 2015

HOPEASHAMPOO MUSTIKALLA

Luin jostain blogista tovi sitten mustikalla hiusten sävyn vaalentamisesta, ja sen myötä kyseinen tekniikka on päässyt testiinkin. Ajattelin jakaa tämän ensimmäinenkin operaation teidän kanssa, koska kuten saattoi huomata, niin tugga vaihtoi väriä sellaisella aikataululla, ettei seuraavaa kerennyt enää toteuttaa. 

Ensimmäiseen erään käytin viisi pakastimesta sulatettua mustikkaa. Kaksi shampoossa, kolme hoitoaineessa. Nämä ei todellakaan riittänyt mun pitkään ja superpaksuun tukkaan, joka on vielä ihan mielettömän liukas ja kai "liian" hyvässä kunnossa. Postauksessa jonka mä luin oli käytetty kahta mustikkaa, ja tulos oli paljon vahvempi kuin meikäläisellä. :D Eli olkaa varovaisia niiden mustikoiden kanssa, ja aloittakaa mielummin vähän vähemmästä. 



Tämä ensimmäisen lopputulos tosiaan vähän liian neutraali meikäläisen makuun. Shampoolla pesin ihan normaalisti, mutta hoitoainetta pidin hiuksissa varmaan viitisen minuuttia. Kyllähän tuo sävy ehkä hitusen muuttui, mutta kyllä se jäi ihan kokonaisuudessaan aika keltaiseksi vielä. Mutta ei voi sanoa, etteikö mitään olisi tapahtunut! Eihän tämä nyt mikään hopeashampoon vallankumous ole, mutta ehdottomasti toimiva setti. Jos vielä joskus olen blondi, kuten todennäköisesti olenkin, niin meinaan kyllä ehdottomasti palata tähän mustikka-testailuun! Eihän sitä tiedä vaikka alkaisin tätä nykyistä tummaa lettiä vaalentamaan esim ruokasoodalla tai c-vitamiinilla? Siitä voi kyllä sen verta hc-settiä, että taidan varata kampaajaa jo ennen kyseistä operaatiota.. :D 



Lopputulema: ehdottomasti toimii! Oikea nuukan hopeashampoo, mulla ainakin sydäntä riistää maksaa yli kaksikymppiä jostain mitä läträän hiuksiini. Okei, hiusöljy taas on ihan omaa luokkaansa, koska se kestää ikuisuuden, mutta tän pituiseen tukkaan nuo shampoo ja hoitoainemäärät on pikkuisen erilaisia. Eniveis, vaikka mulla nyt ei ihan toiminutkaan niinkuin odotin, niin kannattaa ehdottomasti testata! Varsinkin jos on vähän vähemmän keltaiset kutrit kuin mulla, muo oli jo aika toivotonta kamaa. Hopeashampoota (tai mustikoita) kannattaa alkaa käyttää heti kun hiukset on vaaleaksi värjätty, jotta värjäystulos pysyisi mahdollisimman pitkään. Tietysti tämä pätee vain kylmiin sävyihin.

Onko teillä takana mustikkakokeiluja, tai muita luomukikkoja hiuksiin? 

keskiviikkona, syyskuuta 16, 2015

OPERAATIO HIUKSET

Mä olen nyt viimepäivinä katsonut Netflixistä aika runsaasti Suits -sarjaa, ja viimeviikolla se teki mulle sitten tepposet. Pikkuhiljaa mulla alkoi hiipiä mieleen ajatus tummasta tukasta, ja hiusteni olemassaoleva keltaisuus ja lähestyvä syksy ei yhtään tukeneet ajatusta sen vaaleaksi jättämisestä. Kaverini sanoin, olemme katsoneet aivan liian vähän Gossip Girliä, koska aiempi tukkatavoiterakkauteni on ollut ehdottomasti Blake Livelyn upeat vaaleat kutrit. Mutta koska nämä ei ole vielä niin pitkät että siihen tavoitteeseen pääsisin, niin miksen tekisi siinä välissä jotain vähän vähemmän keltaista? 




Väripaketiksi valikoitui Natural&Easy (ei kyllä mitään luonnolisempaa saati helpompaa kuin mikään muukaan väripaketti) sävy 586 Kaneli Tummanruskea. Samaa shaissea eri paketissa, mutta pojot täytyy kyllä antaa hoitoainepakkauksesta! Tiedättehän kuinka v-mäistä niitä on repiä auki suihkussa märillä käsillä? No, tämä oli jotain semmosta mistä ei kädet liukuneet pois, vaan pakkaus pysyi jämptisti näpeissä! Pisteet! Värin valinnassa pääpiirteinä oli ei mitään vaaleanruskeaa ja ei punaiseen taittavaa (koska tämä taipuu sinne muutenkin).

Aika monta väripakettia elämäni aikana tuhlanneena aloitin tottakai vaalennetusta osasta, ja vasta viimeiseksi pienen tovin jälkeen levitin värin vaalentamattomaan juureen. Tavoitteena oli tumma suklaanruskea, ja mielestäni onnistuin aika hyvin värin valinnassa! Makuasioita, varsinkin kun suklaan väristä kiistellään. Vaikutusaika olisi voinut olla ehkä vähän lyhyempi (esim. sitä mitä käskettiin), mutta turha sitä enää on jossitella. Haalistuu kuitenkin. Toivottavasti.


Tähän operaatioon varauduin ekaa kertaa elämässäni kahden väripaketin voimin, koska mun hiukset on ihan tajuttoman paksut ja tällä hetkellä aika pitkätkin vielä. Mietin vielä toistaiseksi mitä teen leikkauksen suhteen, mutta suunnitelmassa olisi ainakin jotain vaaleampaa raitaa seuraksi. Molemmat väripaketit upposivat tähän projektiin lähes ääriään myöten, en uskaltanut näin tee-se-itse naisena ottaa riskiä vaaleista läikistä vaikka ihan suuripiirteisesti väri päähän lätkinkin. Nyt tämä tukka on kyllä aika maksimimitassaan, mitä itse värjäämiseen voisin kuvitella. Oli nimittäin pikkuisen tekemistä tuon värin poishankaamisen kanssa ympäri kroppaa, ehkä seuraavalla kerralla kiinnitän värjätyt osiot suoraan johonkin nippuun. :D 


Lopputulos hipoo juuri sitä mitä havittelinkin, ja onneksi on aavistuksen tummempi kuin suunnittelin. Tosiaan jotain vähän vaaleampaa raitaa (esim sitä vaaleanruskeaa..) ajattelin seuraksi, mutten ole vielä ollenkaan päättänyt millälailla. Jossain vaiheessa täytyy varailla aika Minnan penkkiin ja taituroida jotain, heti kun olen päässyt eroon ajatuksesta pätkäistä pitkä polkkatukka. Eiiiii mä en voi tehdä sitä, kaiken tän työn jälkeen! Vähän tasataan latvoja, eiks nii? Jokatapauksessa jotain tälle täytyy tehdä, koska kaikessa tummuudessaan tästä tuli aika gootti omaan makuun. :D Tietysti blondina vuosia olleena ei mikään ihmekään. Haalistumista odotellessa, mitäs tykkäätte? 

maanantaina, syyskuuta 07, 2015

ESTELLE&THILD: KASVOVESI JA SEERUMI

Helkatin kauan aikaa sitten täällä blogin puolellakin mainitsin, miten haluaisin löytää luonnonkosmetiikan kasvoveden edellisen käyttämäni tilalle. No, nyt se on sitten tapahtunut! Harvalla merkillä edes löytyy kasvovettä, koska valmistajat kokevat sen usein turhaksi normaalien puhdistustuotteiden jälkeen. Mutta entäs jos on yhtä laiska kuin minä, eikä muuta tahdo käyttääkään? Sain ystävältä keväällä synttärilahjaksi lahjakortin Kicksiin, ja vaikka suunnittelin vain seuraavaa kosteusvoidetta, bongasinkin tämän Estelle&Thildin BIOCLEANSE -kasvoveden hyllystä.

Kasvovesi on osoittautunut erittäin luotettavaksi kumppaniksi. Kävin hakemassa jo toisen purkin, kun se on ollut niin kovassa käytössä. Purkki on kestänyt mulla noin 5 kuukautta, aamuin illoin käytettynä. Olin jo pitkään sopivaa etsinyt ja matalan hinnan (muuhun luonnonkosmetiikkaan verrattuna) nähtyäni oli päätös aika selvä. Olisikohan tuo kohtuullisen iso pullo maksanut alle 15 euroa? Ja mä tykkään ihan hirrrveesti! Kasvovesi on ihanan mieto, mutta silti puhdistava, eikä kuivata liikaa mun muutenkin rutikuivaa ihoa. Puhdistusteholtaan kasvovesi taas on mulle oikein riittävä, ehkä jopa parempi kuin aiemmin käyttämäni nivean versio. Jos jollain on vinkata muuta luonnonkosmetiikan kasvovettä järki-hintaan, niin olen todellakin ehdotuksille avoin!


Puhetta tuli myös super-kuivasta ihostani, päädyin myyjän kanssa analysoimaan myös seerumeita. Mukaan tarttui niinikään Estelle&Thildin ANTI REDNESS RESCUE SERUM. Rauhoittaa ärtynyttä ihoa ja ehkäisee punoitusta, suositellaan etenkin herkälle iholle. Kyllä, kiitos! Tämä kuitenkin ainakin pakkaukseltaan osoittautui aikamoiseksi pettymykseksi, sillä painallustekniikka ontuu todella pahasti. Pumppu ei meinaa painua millään, ja kun painuu se ns. räjähtää alas, ja voide samaa vauhtia ulos. Sain ystävältä lahjaksi toisen Estelle&Thildin seerumin, jonka pumppu taas on ihan toimiva. En tiedä onko tuo joku vanhempi pakkaus, vai vaan maanantaikappale.

Seerumin toimivuudesta taas sen verran, että mä en ole kyllä nähnyt minkäänlaista apua punaisuuden kanssa, mutta kuivuuden kanssa kyllä senkin edestä! Myyjä tuolla ostosreissulla väläytti, että kohta mä en muuta halua käyttääkään kun pääsen seerumien makuun. Silloin pyörittelin silmiäni, mutta nyt en enää epäile hetkeäkään. Varsinkin Madáran tuhdista kosteusvoiteesta on tullut jopa liian tuhti, enkä oikein tykkää enää käyttää sitä. Seerumien ihana kevyt, helposti levittyvä koostumus on vienyt multa jalat alta. Mulla oli tuossa kulmakarvojen välissä semmoinen parin peukalonpään kokoinen kuiva läntti, jota sai tuolla Madáran tyrkymmällä voiteella lääkitä vähän väliä. Nyt seerumin myötä se on hävinnyt kokonaan, eikä ole tullut takaisin vaikkei seerumia olisikaan hetkeen käytettävissä. En osannut kuvitellakaan, että seerumi voisi ihan oikeasti riittää ainoana voiteena kasvoilla. Mutta eipä se aina riitäkään, mutta ai sitä iloa kun riittää!



Molemmat ovat minulla käytössä päivittäin, mutta en kyllä pysty sanomaan ihon kunnosta mitään. Ihon kanssa olen huomannut sen, että omat syömiset vaikuttaa ainakin tähän lärviin enemmän kuin mikään muu. Viimeaikoina on tullut taas syötyä kaikkea muuta kuin kunnon ruokaa, ja naamakin on sen näköinen. Nyt on kuitenkin menossa sokeriton syyskuu, kuten monella muullakin, ja toivon todellakin naaman vähän hellittävän. On ihan joutunut meikkaamaankin töihin, ja mikäs mua enemmän ärsyttäisi. Haluan palata tuon sävyttävän kosteusvoiteeni pariin asap, mutta ihan vielä ei ole naama siinä kunnossa, että pystyisi. Näiden tuotteiden vaikutuksista en siis osaa sanoa mitään sen paremmin, enkä oikein usko että mitkään mömmöt korvaa huonoa syömistä. Ainakaan minulle ei ole sellaista tullut vastaan.

Onko teillä kokemuksia näistä, tai jostain muista luonnonkosmetiikan ihanuuksista? 

perjantaina, syyskuuta 04, 2015

HOITOKOIRA

Mun toissaviikkoinen purkaus face-sivulla on tuottanut tulosta, ja meille tuli viime viikolla ihana aikuinen chowchow hoitoon! <3 Rouvan nimi on Molla, ja juoksujen takia sekoittaa kotona olevien kavereinsa päät niin pahasti, että kaikille tekee pieni rauhoittuminen hyvää. Ja mä saan helpotusta mun järkyttävää koirakuumeeseen, toki varmaan jokainen tietää ettei tää todellisuudessa helpota yhtään. Pitäisi ottaa joku ihan sekopää superenerginen huonosti koulutettu nuori, iso koira keskellä talvea tai pahimilla sadekeleillä. Koirakuume katoaisi aika äkkiä. Tai sit ei.


Nyt jo on sen verran ehtinyt pikku-rouvaan tutustua, että osaa jo sanoa, että Molla ei tuu jäämään meille. Tein tuossa yksi päivä vähän pidemmän lenkin Mollan kanssa, ja siinä samalla on aina hyvä miettiä niitä prioriteettejä niin oman elämän kanssa, kuin koiran hankinnassa. Mollahan olisi aivan ihana. Ei tarvi kouluttaa, erittäin lapsiystävällinen, ei juuri lenkillä kiinnostu toisista koirista sen paremmin kuin ihmisistäkään, muttei kyllä sitten kotonakaan. Helppo koira, kaikenkaikkiaan. Mutta ku mä en oo halunnu helppoa koiraa. :D

Mä haluan jonkun joka on ihan sekopäänä vastassa kun mä tuun kotiin. OMGOMGOMGOMG APUAAAA SÄ TULIT JEEEEE!!! Eikä tollai ai sä. Jonkun joka tunkee syliin sohvalla ja nuolee naaman silkasta rakkaudesta. Jonkun jonka voi kouluttaa ihan alusta asti omiin "tarpeisiin" sopivaksi, kun tuo nykyinen ei osaa ees antaa tassua. :D



Molla on niin kiltti, että sen uskaltaa noilla metsäpoluilla luovuttaa Ellankin hoiviin hetkeksi. Kunhan saa taottua Ellan päähän, että koiran kanssa ei juosta. Molla tottelee ihan uskomattoman hyvin, ja pysähtyy aina kun Ella vähänkin jarruttaa matkantekoa. Ja samoin hiljentää vauhtia kun pyytää odottamaan. Ellasta on tullut vaan vähän liiankin innokas koiran ulkoiluttaja, ja veti parit protestiraivarit kun ei saanutkaan hihnaa itselleen. Päivällä kotona ollessa Ella löytyy hyvin usein koiraa halailemasta, ja hokemasta mä rakastan sua. 


Molla on meillä vielä (toivottavasti) pari viikkoa, jonka jälkeen hän palaa takaisin landelle. Ollut kyllä aivan mieletön päivien piristys, ja juuri sopiva koira tähän väliin. Yhtään aktiivisempaa koiraa ei varmaan olisi saanut aikataulutettua tähän tilanteeseen, ehkä kun tämä arki uuden työpaikan kanssa alkaa rullaamaan kunnolla. Vaikka mollankin kanssa ehtii hyvin vetämään pari reilun puolen tunnin lenkkiä, välillä pidempäänkin, vaikka tuo olis ihan tyytyväinen noihin korttelin kiertämisiinkin. Hyvä piikki kyllä tullut tuohon puhelimen askelmittariin sen jälkeen kun Molla meille tuli, yli 10 000 askelta tulee täyteen joka päivä ihan heittämällä. :D

Suunnittelin omaa hauvelia ensi kesälle, mutta saa nähdä miten tässä käy, kun ensi kesänä ollaan menossa myös naimisiin. Että tuleeko sitten kuitenkaan siihen vielä sitä koiraa hankittua, vaiko sitten heti sen jälkeen. Katsotaan, tässä on vielä reippaasti aikaa. Niin hääsuunnitteluun kuin koiran hankintaan. 

keskiviikkona, heinäkuuta 15, 2015

TERVEISIÄ TERASSILTA!

Heippa kaikki! Hiljaiselo jatkunee tovin vielä, tämä muutto syö yllättävän paljon aikaa ihan kaikesta, minä kun olen niitä, jotka vihaavat muuttolaatikoiden kanssa elämistä. Eli niiden purkaminen on ykkösprioriteetti tällä viikolla, tosin nyt tämän aurinkoisen päivän taidan viettää pihaa mylläten! Muistatte varmaan tämän? 


No, se näyttää nyt tältä: 


Elikkä aikamoinen viidakko on tässä kuukauden aikana tuohon kasvanut, olisi varmaan pitänyt ottaa jotain todisteita noista koirankakoista (kyllä...) tuolla seassa, niin olisi sitten mitä vanhana muistella. Hah! Meinasin siivota tänään tuon meidän varaston, mutta taidan ihan todellakin siirtyä tähän pihan puolelle ahertamaan. Vähän välineitä äitipuolelta, ja sisko auttamaan niin saadaan ehkä jotain aikaiseksikin tänään. Suosituksia millä tätä kannattaisi myrkyttää? Kuitenkin nurmikko olisi tarkoitus saada tilalle ja ehkä joskus jotain muutakin elävää. Haaveilen omasta pionipenkistä, mutta se taitaa viedä koko meidän pienen pihan, vaikka muuten olisi mahtavat olosuhteet. Nyt jos tämä aurinkokin jaksaisi paistaa, niin saattaisi se nurmikko vielä tänäkesänä kasvaakin tuohon. Ai että mikä projekti!! <3 Ja sitten kun tämä on valmis joskus muutaman vuoden päästä niin voidaan muuttaa pois ja aloittaa seuraava projekti. :D Mä en kestä, oma piha! <3





Kyllä jaksaa hymyilyttää, varjossa 28,3 tällä hetkellä ja auringossa yli 35. Vihdoin!! Mutta nyt on aamukahvit juotu jo moneen kertaan, joten pakenen valmistelemaan meidän pihaprokkista. Jee, nauttikaa nyt tästä kesän ainoasta hellepäivästä, pessimisti ei pety, eh? :D