perjantaina, lokakuuta 03, 2014

HIUSIDEOITA METSÄSTÄMÄSSÄ

Ei pitäisi ikinä eksyä Pinterestiin selailemaan varsinkaan omaa hius-tauluaan, kun on juuri leikannut hiuksensa lyhyeksi... Kaikki ihanat, paksut, pitkät hiukset jotka siellä vilisivät, EEEIIIIH!! Yritän ajatella positiivisesti, nyt tilalle kasvaa paksut ja terveet hiukset... I hope! 

Tilannetta paikkaa ihan pikkuisen kuitenkin hakusana "updo for short hair", joka toi ihan mukavasti erilaisia vinkkejä vähän lyhyemmän tukan laittoon! Aika masentava hakusana, kieltämättä. En oikein tiedä miksi, pitäisi vaan nauttia hyvistä puolista, esim. hiustenkuivausajan puolittumisesta tai shampoomäärän minimaalisuudesta. Tai ihan minkä vaan hiustenhoitotuotteen määrän minimaalisuudesta!

Tässä kuitenkin yksi Pinterestin suosikeistani, jonka päätinkin laittaa heti kokeiluun.


Joten mites se itsellä meni? 


Niin.... No :D Se oli melkein nutturaksi kutsuttava sykerö hiuksia takaraivolla! Ihan kiva teoriassa, mutta toi kuva ei kerro miten siitä saa tuuhean ja ilmavan. Sekaan kun työnsi ehkä mun lemppari hiuskorun, niin ihan hyvä oli. Kelpasi sen päivän. Täytyy koittaa vaikka huomenna uudelleen töihin, tosin se on aina hieman riskiä, jos se ei onnistukaan kerralla niin olen hukannut hyvässä lykyssä puoli tuntia kallisarvoista aamukahviaikaani. :D Parempi onni siis ensikerralla! Päivän meikkiä tulee myöhemmin, oli pakko vähän taas leikkiä, ja jotain vähän liian kreisiä siis luvassa...


Mutta huomenna kuitenkin tosiaan työ päivä, joten jos nyt selviäisin nukkumaan. Täytyy kuitenkin vielä äkkiä kommentoida illan Vain Elämää jaksoa, joka oli kieltämättä kyllä aika jees. En voi kuvailla huipuksi, vaikka tällaisen kiinnostavan hahmon liibalaabat onkin paljon kiinnostavampia, kuin ei kiinnostavan hahmon, junou.. :D En tiedä, tykkään hulluna PMMP:n biiseistä, ja tottakai tarinat niiden takana on kiinnostavia, mutta jotenkin Paula itse henkilönä ei kosketa minua niin paljon, kuin Toni. En tiedä, ehkä Toniin on ollut helpompi samaistua, kun on kuitenkin naapuripitäjän poikia ja elänyt meidän perheen mukana niin pitkään. Ensin isoveljen musahyllyssä, sitten pikkusiskon ja viimeisenä mun. Taitaa edelleen löytyä koko alkupään tuotanto jostain.

Kuitenkin, jotenkin kaikki vetivät hyvin kappaleensa, ja kaikki olivan mielestäni hyvin tasavertaisia. Tykkäsin hirveästi Paula Vesalan biisistä, jes! Mutta koska Vesku on niin hehkutettu, niin täytyy sanoa, että mä en jotenkin vaan syty Veskun äänelle. Mä en voi sille mitään, eikä mulla ole siihen mitään erityistä syytä. Ei siis sen enempää fiiliksiä hänen tulkinnastaan, kuin muidenkaan. Sorry. Mutta se biisi. Siis alkuperäinen biisi, Tonin tulkinta, lyriikat... Se koko biisi sai mussa aikaan jonkun aivan jäätävän tunnekuohun sillä samalla sekunnilla kun Vesku kilkatti lasia, koska olihan se nyt jo arvattavissa mitä sieltä tulee. Ja itkin siitä hetkestä lähtien, ja lopetin vasta noin vartti ohjelman loppumisen jälkeen, kun olin saanut ensin huutoitkettyä kylppärissä pyyhkeeseen. Huhhuh, että helpotti.

Voi luoja millaisen avautumisen mä sain aikaan jostain telkkariohjelmasta, terve! Hiuksistahan mä tulin kertomaan. :D Hyvää yötä, ja hei, mahtavaa lauantaita teille aamulukijoille! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti