perjantaina, lokakuuta 31, 2014

EILISEN PÄIVÄN KUVIA & AJATUKSIA SYÖMISHÄIRIÖSTÄNI

Mä olen ollut viime viikon väsynyt sitä luokkaa, että kaadun illalla sänkyyn, kunhan olen saanut Ellankin nukkumaan. Meikkejä pesemättä. Vähän sellasta soronoo-meininkiä. Ja sehän tarkoittaa meikäläisen kohdalla näärännäppyä silmään. Ja tänäaamuna se oli ilmestynyt. Ai että tätä nannaa. Onneksi se häviää sillä, kun muutaman kerran jaksaa taas pestä meikit illasta. :D Yöunet on olleet tätä luokkaa...


Koko pari viikkoa olen kulkenut taas autolla töihin, en voi olla ainoa, jota ällöttää se pyöräilyn jälkeinen nihkeys, kun ei ole mahdollisuutta kääntyä suihkussa. Liikennevaloissa on hyvää aikaa ottaa pari selfietä. :D Pari viime päivää olen ollut myös ns. hätänutturan kanssa liikenteessä, en ole jaksanut vaivautua laittamaan hiuksia sen kummemmin. Tänään kuitenkin jaksoin taas laittaa hiuksiakin, ja päässä on taas jotain ihan uniikkia. :D 


Syömisten kanssa ollut todella vaihtelevaa, tässä Triossa kun on sen sata ruokapaikkaa, niin tulee syötyä vähän mitä sattuu. Ja kun tapana on ahmia, tulee syötyä myös aika paljon päivän aikana. Sekä mussutettua karkkia pitkin päivää, kun on nuo messukarkit tuossa ihan vieressä. Ärsyttävää. Ja toisaalta niin ihanaa, syöminen kun sattuu tuottamaan aivan järjetöntä mielihyvää, oli se sitten mitä tahansa. Pitäisi varmaan keksittyä noihin salaatteihin ja hedelmiin, koska ne ovat verrattavissa aivan samallaiseen mielihyvän tunteeseen, kuin mikä tahansa karkki. Ruoka kuin ruoka. 

Ruokahan on minulle pakokeino, ja välttelen sen avulla kaikenlaisia ahdistuksen tunteita. Eli pakenen ruokaan omia ongelmiani. Mitä ongelmia, en tiedä itsekään, kun en tahdo niitä sen kummemmin sorkkia. On niin helppoa keskittää se energia syömiseen tai vaikka telkkariin. Ja katson aika vähän telkkaria.. 


Mä en oikein ymmärrä miten tästä voi olla niin vaikea puhua. Tätäkin postausta kirjoittaessani mietin koko ajan näkeeköhän tämäkään postaus päivänvaloa. Koen olevani täysin normaali ihminen, voin olla pirteä ja iloinen, niinkuin olenkin yleensä töissä ja ihmisten ilmoilla. Jos fiilis ei ole pirteä, en lähde ulos. On niin kornia olla juhlasuunnittelija ja masentunut. Mutta välillä on pakko, ja se heijastuu välittömästi siihen fiilikseen kotona. En jaksa mitään, nukun tai sulkeudun sohvannurkkaan pädin kanssa koko loppupäiväksi, tai useammaksi. Ja useimmiten myös syön paljon, ahmin, tai en syö mitään. Onneksi isä pitää huolen Ellasta, kun minä en pysty tai jaksa. 

Ella on ollut kyllä minun kantava voimani läpi tämän kaiken. Pahimpinakin masennusjaksoina olen kiskonut itseni sängystä vain Ellan takia, koska on pakko. Minun mielestäni se on pakko, ja siinä ei paljon masennus paina. Lepään aina kun voin, ja varsinkin kun isi tulee kotiin. Viime aikoina olen ollut aika väsynyt, ja nyt tämä uusi lääkitys väsyttää vielä entistä enemmän. Muuten en kuitenkaan ole ehtinyt olemaan kovin väsynyt, ja koko kroppa toimii lähinnä koneen lailla. Koska on pakko. Ja juuri siksi olenkin hakenut apua, en halua menettää tätä kaikkea. Olisi kamalinta maailmassa menettää Ella, ja tämä firma on tuottanut myös niin paljon iloa ja energiaa, etten todellakaan halua tästäkään luopua. Olisi kamalaa olla konkurssissa parikymppisenä. Unelma-ammattistani vielä. Tiedän, etten selviä tästä yksin. Eikä minun onneksi tarvitsekaan enää. 


Unelmoin päivästä, jolloin kaikki on hyvin. Sinne on todella pitkä matka, mutta en halua ajatella sitä matkaa. Yritän pitää päämääräni mahdollisimman kirkkaana ja selkeänä, jotta tiedän minkä vuoksi taistelen. Ja selvitä tästä päivästä, tästä hetkestä. Joskus vielä mun ei tarvi ajatella joka hetki mitä voin syödä, mitä olen jo syönyt, kuinka paljon olen syönyt, mitä ja kuinka paljon voin syödä seuraavaksi. Ärsyttää ajatellakin. Mielialat heittelevät niin laidasta laitaan, että olisin niin onnellinen jos voisin vain hetken olla ajattelematta mitään. Ja juuri siksi syön, ettei minun tarvitsisi ajatella mitään. Ei sitä, millainen minun pitäisi olla, kuinka paljon olen lihonut, kuinka paljon pitäisi laihduttaa, mitä kaikkea minun pitäisi tehdä sen eteen, että saavutan haluamani. Haluaisin vain saavuttaa tasapainon itseni kanssa, ja pääni kanssa. Ilman ääripäitä.

Tänään mulla on hieman synkempää päällä, toisaalta uuden hameen ansiosta, ja toisaalta halloweenin ansiosta. Ja fiiliksen, ei huvita yhtään pukeutua mihinkään räikeään, kun haluaa vaan piiloutua koko maailmalta. Tein myös hieman tummemman meikin silmiin, mutta rosekultaa korviksiin ja kelloon, että pysytään inhimillisessä asiakaspalveluasussa vielä. 

Huhhuh, joku nainen kävi äsken mättämättä kaksi kourallista mun messukarkkeja taskuunsa. On meitä on moneen junaan. :D Hauskaa viikonloppua kaikille! 

1 kommentti:

  1. Varmasti jo asioiden jäsentäminen tekstiksi auttaa. Asioita tulee ajateltua ja käsiteltyä ja mun mielestä sulla on tilanteeseen nähden terve/järkevä tapa ajatella.
    Tähän aikaan vuodesta on kyllä tosi tärkeää toi lepo, itse kullakin. Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista